sunnuntai 17. elokuuta 2014

Viikko 6 - onko meistä taistelijoiksi?

Pitäisikö jälleen kerran todeta se sama kliseinen "taas on viikko mennyt ja pian takaisin kassulle", jonka totean jokaisen postauksen alkuun? Pitäähän se paikkansa kyllä taaskin, lomat loppumetreillään ja kohta hurautan itseni taas kotiin kassulle. Ennen sitä kuitenkin kuudennen viikon kuulumisia:



Alkuviikosta meillä oli jännät hetket käsillä, kun tuli aikaa todistaa oppineensa jotain edellisten viiden viikon aikana. Meille pidettiin tst-rata, jossa arvioitiin taistelijan perustaitoja, sekä asekäsittelyrata ja muutama johtajatehtävärasti johtajataitojen kartoittamiseksi. Kyseessä oli ihan perusjuttuja, niitä joita ollaan harjoiteltu moonta kertaa ennenkin: eteneminen vihollisuhan alla, toiminta vihollisen kohdattaessa, suojautuminen epäsuoralta tulelta, ensiavun antaminen, suojeluhälytykseen ja -varoitukseen reagoiminen, häiriön poisto aseesta, telamiinan asettaminen, kevyen kertasingon käyttäminen, käsikranaatin heittäminen, aseen kenttähuollon tekeminen.. Ihan perussettiä siis. Itselläni meni radat paljon paremmin kuin osasin odottaa, sain sekä tst-radasta että asekäsittelyradasta pisteitä 11/12.. En siis olekkaan ihan surkea, vaikka tälläinen säälittävä erinäisillä vapautuksilla varustettu ruikuttaja joidenkin johtajien mielestä epäilemäti olenkin.


Tosiaankin, jouduin taas kerran lampsimaan varuskuntasairaalaan valittamaan kipeästä jalastani. Pääsin jälleen lääkärille, joka pisti minut varmuuden vuoksi röntgeniin rasitusmurtumaepäilyn vuoksi. Jalasta ei onneksi löytynyt mitään luustollista vikaa, vaan lääkäri epäili pohjelihaksessa olevan jokin repeämä, joka on päässyt vuotamaan ja tämän takia kipeyttää kinttua. Sain pyytämällä vmtl:n tilalle vapautuksen juoksemisesta kivun mukaan. Mielestäni on parempi osallistua koulutukseen ja jättää vain juoksemati, mikäli ei pysty siihen kuin se, että makaa vapautustaistelijana naamallaan tuvassa tekemäti mitään.. Tuo mielipide on kylläkin vain omani eikä kohtaa joidenkin johtajien ajatusmaailmaa sitten lainkaan. Sain kyllä niin paljon kuulla naureskelua ja pilkkaa tuosta juoksuvapautuksestani varusmiesjohtajilta, että olin jo kahta vaille menossa jollekkin isoherralle ilmoittamaan asiasta. Alkoi suorastaan vituttamaan tuollainen pellekäytös, ei johtajien kai kuuluisi naureskella alaistensa vapautuksille? Nää on näitä hetkiä, kun mietin millä perusteella sinne AUK:hon valittiin porukka...
Ehkä tuo jalka nyt on tullut jo hieman paremmaksi kuin muutama viikko sitten: käveleminen luonnistuu muulloin kuin aamulla oikein hyvin ja hyvissä buranahuuruissa jalka sallii jopa juoksemisen pehmeällä alustalla. Ilman särkylääkkeitä, kipugeeliä ja tukisidettä ei minun armeijastani tulisi kyllä yhtään mitään.. Toivottavasti tuo nyt paranisi ja äkkiä! P-kautta on enää pari viikkoa jäljellä enkä halua aloittaa E-kauttani rampana..

Maanantaina kävin vekosilla nauttimassa yhden SOLin
 Kävin perjantaina rästimässä ampumatta jääneen ampumataitotestin ja meni kyllä niin surkeasti! Sain tauluun 5 osumaa 12:sta ja hiukan harmitti. Toisaalta, olen melko kehno ampuja, joten parempaankaan en olisi pystynyt :D Eihän tuosta puutu kuin 6 lisäosumaa, että ois saanu kuntsarin!

Lähetin äitille inttitervehdyksen hänen synttäreiden kunniaksi
Lauantaina olikin sitten tosi hurja päivä! Ensin olin pe-la yönä päivystämässä klo 00-03, jonka jälkeen nukuin pari tuntia ja herättiin 5:30. Tunnin päästä herätyksestä oltiin koko yksikkö lippukentällä täystaisteluvarustuksessa venaamassa lupaa nousta autoihin, jotka veivät meidän Suomen toiseksi suurimmalle ampuma-alueelle P-kauden taisteluammuntoihin. Syötiin paikanpäällä pakkiaamiainen tahdilla mars mars, jonka jälkeen siirryttiin ekoille rasteille. Itselläni oli ekana vuorossa käsikranaatin heitto. Siis oikean käsikranaatin heitto. Jännitti muuten aika pirusti, kun aiemmat harjoitusheittoni ovat lentäneet jonkun 5-7metriä ja tuollaisen kovan käkrin vaikutusalue on jotain 15-20m :D Päästiin kuitenkin ensin viskasemaan kipsikranaatit harjoituksen vuoksi ja tosipaikan tullen heitin parhaan heittoni ikinä (onneksi!). Kranaatti jäi kohteesta muutamia metrejä, mutta muuten suoriuduin siitä kuulemma hyvin. Melkein voisi sanoa, että olen ylpeä itsestäni: en tappanut ketään ja uskalsin oikeasti heittää sen ja jopa ilman sokkaa :D

Pakkilounasta :|
Päivän kaksi muuta rastia olivat taistelijaparin puolustus- sekä hyökkäysammunnat. Saatiin lippaisiin kovia (eli ihan oikeita) luoteja ja päästiin paukuttamaan nousevia maalitauluja. Ensin puolustusasemista eli poterosta ja sitten hyökkäyksessä eli maassa rämpien. Siinä kohtaa ei voinut kuin luottaa itseensä ja taistelijapariinsa, ettei kumpikaan möhlisi ja ampuisi toiselle uutta persreikää (niinkuin kouluttajat aina sanovat).

"Taistelijaparinne on kaikki mitä teillä on, se on ainoa toivonne"
 Saatuamme taisteluammunnat pakettiin, lähdettiin autoilla takaisin kassulle ja meikäläinen ainakin simahti sinne kuorma-auton kyytiin välittömästi. Hiukan alkoi painamaan ne muutaman tunnin yöunet siinä vaiheessa :D Äärettömän nopean henkilökohtaisen huollon (ei ihan keretty edes käsiä pesemään), pakkipäivällisen ja taisteluvälinetarkastuksen jälkeen päästiin vihdoinkin lomille. Kello oli lauantaina jotain 17:30.. Eipä kauheesti naurattanut tieto siitä, että takaisin pitäisi palata melkeinpä tasan vuorokauden kuluttua :D
Sain onneksi autoa lainaksi, sillä myöhäisen lomillepääsemisen vuoksi lomakyytejä ei ollut. Samallahan sain kuskattua myös 4 muutakin Poriin jatkoyhteyksien läheisyyteen.

Maisemakuva oikeen
Alunperin minulla ei ollut yhtään mitään suunnitelmia huikean pitkän lomani ajaksi, mutta lopulta löysin itseni siskoni ja ystäväni seurasta olutjuhlilta (aika perusminä taas :D). Sunnuntaina käytiin vielä ravintolapäivän kunniaksi syömässä Unicefin kanttarellikeittoa, nam!

Nyt on särmä baretti! Tulikuumalla vedellä särmätty.
 Ensi viikko on melko lepi, vain yksi taisteluharjoitus (p-kauden viimeinen käsittääkseni!) ja lopun aikaa valaharjoittelua, oppituntia ja liikuntakoulutusta. Perjantaina on se kauan odotettu vala, jonne on tulossa minun osaltani ainakin puolisukua.. hups :D Sitä odotellessa!
Sain muuten varmuuden voimankäyttökurssin läpäisystä ja siitä, että p-kauden jälkeen minua odottavat sotilaspoliisin tai sotakoiranohjaajan hommat! Olen niiiin onnellinen ja tyytyväinen tähän tietoon!

Mun kaapissani asuu koala :3
Loppukevennyksenä ehkä paras biisi ikinä :D

"Nyt poika tetsaa, se syöksyy, se tukee ja huutaa:
ei pakissa samppanjaa! Meidän poika ei kotiudu koskaan
Nyt poika tetsaa, se veksissä vemppaa, se härvää,
punkkaansa särmää, meidän poika ei kotiudu koskaan."



19 kommenttia:

  1. Onnittelut, mahtavaa että pääset just sinne minne halusitkin! :)

    VastaaPoista
  2. Toi vapautus taistelijoille piikittely nyt sattuu kuulumaan aika olennaisesti inttiin, jossei sitä(kään) kestä niin taidat olla vähä väärässä paikassa. Se että käydään jollekin "isoherralle" itkemässä jostain on hemmetin naurettavaa touhua, se joka leikkiin ryhtyy leikin kestäköön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaaminen ei kuulu 2000-luvun armeijaan, vaikka jotkut niin toivoisivatkin :)

      Poista
  3. Moikka! Kiva blogi sulla, oon jo pidempää seuraillut :) Kysyisin, että miten noissa ammuntaharjoituksissa teillä suojataan kuulo? Ampumaradalla nyt varmaan ainakin, mutta mites tuolla taisteluammunnoissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)
      Meillä oli taisteluammunnoissa osassa rasteista aktiivikuulonsuojaimet ja muulloin nuo kupusuojat. Aina kun lippaissa on paukkupanoksia tai kovia, kaikilla on suojaimet päässä. Siitä ollaan aika tarkkoja :)

      Poista
  4. Armeijassahan tehdään niin sanotusti pojista miehiä, tietynlainen paineen antaminen ja henkisen puolen koetteleminen kuuluu asiaan. Ei siitä kannata itseensä ottaa. Eräs viisas kaveri joskus sanoi: ''Tiukka kuri kuuluu armeijaan, jonka tarkoituksena on kouluttaa maanpuolustajia ja opettaa vaistomainen tottelu. Kuriin on helppo sopeutua. Jos ei onnistu, kannattaa kasvaa vähän lisää siviilissä. Simputukseen ei saa sopeutua. Tsemii inttiin! Tarkoitus ei ollut vittuilla vaan valistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehdottomasti samaa mieltä kanssasi, henkistä painetta tulee kestää kunhan se pysyy poissa kiusaamisen/simputuksen puolelta. Syystä saa ja kuulukin saada huudot, oppiipahan olemaan jatkossa tarkempi :D

      Poista
  5. Oikeasta asiasta vemppaaminen on ihan ok. Älä välitä varusmiesjohtajien arvostelusta. Hoida hommasi hyvin ja älä ikinä anna periksi. Muista kuitenkin että armeijan takia ei kannata itseä teloa sillä terveyttä tarvit loppu elämäsi ajan, mutta turhaa vemppaamista pitää välttää. terv kokelas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ns. movettaminen on syvältä, enkä ainakaan itse moista harrasta. Miksi edes lähtisin armeijaan vapaaehtoisesti ja sitten hakisin vain vapautuksia huvin vuoksi.. Kivun takia olen vemppaillut, juurikin siksi etten hajota paikkojani kunnolla ja kadu sitä myöhemmin :/

      Poista
  6. Piti kommentoida tähän jo aiemmin, mutta unohtui... Kiinnostavaa, että teillä suoritettiin hyökkäys- ja taisteluammunnat pareittain, kun ymmärtääkseni maavoimien uudistettuun taistelutapaan kuuluu nykyisin taistelijaparin sijasta kolmen taistelijan partio. Meillä nuo ammunnat suoritettiin juurikin partioittain. Onko teille mainittukaan tästä taistelijaparin vaihtumisesta partioon, tai oliko teillä jokin syy taistelijaparien käyttöön? Ihan siis mielenkiinnosta kyselen. :)

    Ja meilläkin ollaan kuulon suojaamisesta todella tarkkoja. Metsässä paukuilla tai kovilla ammuttaessa meillä on kupukuulosuojaimet. Ampumaradalla meille jaetaan aina myös korvatulpat, joten halutessaan voi käyttää tuplakuulosuojausta (tulpat ja kupusuojaimet).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olimme taisteluammunnoissa pareittain ilmeisesti turvallisuus- ja järjestelysyistä. Muuten olemme kyllä harjoitelleet taisteluharjoituksissa partioina :)
      Muutamia kauhukertomuksia kuulonsa menettäneistä kuulleena, pidän kuulosuojaimien kanssa huolellisuutta erityisen tärkeenä. Meilläkin saa halutessaan tuplakuulonsuojauksen, vaikka itse olen käyttänyt vain kupuja :)

      Poista
  7. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  8. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  9. Minkälainen tuo teidän ampumataitotesti oli? :) Ammuitteko makuultaan, ja kuinka kaukaa? Ja oliks se taulu semmonen perus taulu, mihin aina ammutaan ampumaradalla? :D Mua kiinnostais kauheesti tietää lisää, ja vielä loppuun, että sun blogia on kiva seurata, tsemppiä inttiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! ATT:ssä ammutaan sekä makuultaan että polvelta ja seisaaltaan. Makuultaan ammuttaessa taulut kääntyilevät, eli ovat esillä vain 3-5sek kerrallaan. Siihen kuuluu myös lippaanvaihtoja ja tuplalaukauksia. Tauluina on perus ampumaratataulut, eli ne joissa on ympyrässä sektorit 6-10. Etäisyys on makuultaan ja polvelta 150m ja siesaaltaan 50m. Toivottavasti vastaus selkeytti ja aina saa kysyä lisää jos jäi askarruttamaan :)

      Poista
  10. En tiedä kirjoitatko/luetko tätä blogia enää mutta ajattelin silti kysyä. :) Oon itse lährös luultavasti ensi heinäkuussa niinisaloon (paperit lähetetty, odottelen huhtikuun valintoja) ajatuksena olis kans päästä sotilaspoliisikoirankouluttajaksi! Minkälaiset testit sinne on, kuinka hyvä kunto pitää olla? :)

    VastaaPoista