perjantai 3. lokakuuta 2014

E-kauden viikko 5, yhä hengissä!



Tervehdys piitkästä aikaa! Tuntuu etten osaa enää edes näpyttää tietokoneen näppistä kun niin kauan oon ollut datailematta.. 5 viikkoa erikoiskoulutuskautta takana ja olen oppinut aivan järjettömästi uusia asioita, kokenut unohtumattomia hetkiä ja ennen kaikkea saanut todeta päässeeni juuri oikeaan koulutushaaraan. Koirapuoli on ihan parhautta (ainakin suurimmaksi osaksi ;)! Ihmiset ovat ihan huippuja ja tekeminen mielenkiintoista. Voiko sitä enempää edes toivoa armeijalta?
Saatiin jo hetken aikaa sitten omat nimikkokoiramme. Itselleni kävi onni, sain nimikokseni juurikin toivomani yksilön: saksanpaimenkoira Erin, joka on aivan huippujäljestäjä ja muutenkin vallan ihana touhutassu. Eri on kooltaan tarhan pienimpiä, mikä sopii minulle oikein hyvin. Hän on myöskin jo tosi kokenut sotakoira, eli Eri tulee opettamaan minua enkä minä sitä :)

Huikee jälkikoira Eri ja sitä ohjaava taistelutatti


 Arki on alkanut rullaamaan koirien ympärillä; joka-aamuisiin koiralenkkeihin on alkanut tottumaan ja niistä on todella alkanut jopa nauttimaan, tarhojen siivoamiset sujuvat rutiinilla ja pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää yhä enemmän koirista ja niiden käyttäytymisestä. Viidessä viikossa ei nyt tietenkään mitään älyttömiä ole ehtinyt sisäistämään, mutta esimerkiksi aiemmin minulle täysin tuntematon asia, eli jäljestys, on tullut melko tutuksi. On päässyt tekemään jälkiä, ajamaan niitä ja seuraamaan muiden työskentelyä. Olen myös saanut aivan uudenlaisen kuvan siitä, mitä sotakoiranohjaajan tehtäviin voisi tositilanteessa kuulua. Ennen kun näkemykseni asiasta oli melko epämääräinen "se hengaa sen koiran kanssa siellä mettässä?". Uusien asioiden listalta löytyy myös taistelutekninen tottis sekä asutuskeskustaistelu.

Omien jälkien alut ja loput on helppo tunnistaa ;)
Viime ja edellisviikkoina oltiin maastossa leireilemässä. Vaikka teltassa nukkuminen tuntuukin hajottavalta, pohjimiltani salaa jopa tykkään leirielämästä. Eipä olisi uskonut, että tätä kaupunkilaistyttöä saisi koskaan viihtymään metsän siimeksessä siinä määrin, että vapaaehtoinen retkeily omalla ajalla kuulostaa jo melkein houkuttelevalta! Sen patikoimisen aika tulee kyllä vasta sitten, kun olen saanut tämän "pakollisen" metsässä samoilun suoritettua :P

Isi vinkkasi tekemään "kenttäcapuccinoa": maastomuonapakkauksen kaakao ja pikakahvi sekaisin. Oli hyvää!
Elämäni ensimmäinen onnistunut ihan itsenäinen kaminansytytys!
Maastomuonapakkauksesta pikapuuroa ja LämminKuppi-kiisseliä aamupalaksi.
Tämä viikko hurahti niinkin mahtavissa merkeissä kuin B-ajolupakurssilla. Ihan huikeita ajokokemuksia sekä lupa ajaa Puolustusvoimien maastohenkilöautoja jäi siis tästä viikosta käteen. En olisi koskaan uskonut millaisista mäistä ja hiekkasohjoista voikaan maasturilla edes mennä! Vaikka olihan meillä vehkeetkin melko sopivat siihen: LandRover defendereitä sekä G-mersuja. Noilla kun meinasi jäädä jumiin, pisti nelivedon. Jos ei auttanut, pisti hitaan nelivedon. Ja jos sekään ei vielä auttanut, lukitsi akselit ja johan lähti auto kiipeämään vaikka kuinka jyrkkää mäkeä. Maastossa ajelemisen lisäksi istuttiin myös jonkin verran oppitunneilla (mikä ei tee koskaan pahaa! Kertaus on opintojen äiti ;) ja annettiin ajonäyte taajamassa ajamisesta ajo-opettajalle. Itse olin päivän 14. ajonäytteen antaja ja vasta toinen joka ylsi hyvään suoritukseen. Salaa olin ehkä hieman ylpeä: en olekkaan niin surkea kuski kuin olen aina manannut.

Nyt minulla on ruhtinaallinen kolmen päivän loma! Palaan vasta maanantaina varuskuntaan, koska menin anomaan HL:n jotta pääsisin hierojalle. Eipä tämä ole kuin vasta toinen käyttämäni henkilökohtainen vapaapäivä ja niitähän on meillä 255vrk palvelevilla 12 käytettävissä :P Ensi viikonloppuna olenkin sitten kiinni. Meillä rullaa joka neljäs viikko kiinniolovuorot, jolloin viikonloppu vietetään koiria lenkitellen ja rötväillen. Viime kiinniolossa lenkitin koiria lauantaina 20km ja sunnuntaina 10km.. Jalat kyllä kiittivät! :D


Muutamia randomeita kuvia edeltäviltä viikoilta:





Vila ja Ratita tulivat hakemaan minnuu lomille :3
Ihana Eri-neiti
Note to self: ei hanskoja liian liki nuotiota... Kunpa pääsis varusvaihtoon!
Lomilla saa syödä sipsiä aamupalaks, eiks nii?
Se on vissii syksy ny..?
Koirapartion maaliosastossa tiedustelijana. Ihan parasta!
Ratitan totinen katse Hämeenkankaan maisemissa..


Semmoista kivaa muuten vielä, että onnistuin tuhoamaan iPhoneni tiistaina! Se vain lipashti polvenkorkeudelta tuvan lattialle ja näyttö pimahti.. Harmitti aivan järkyttävästi! No toisaalta.. Tulipahan hyvä syy ostaa uusi luuri sen maailman paskimmalla akulla varustetun omenan tilalle. Kävin suoraan lomille päästyäni Gigantissa hakemassa LG G2 Minin. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä, saapi nähdä kuinka yhteiselomme lähtee käyntiin :P

TJ lienee 166 eli yli 1/3 palveluksesta takana päin... Hurjaa!



4 kommenttia:

  1. Hienoa että paikat tuntuu kestävän, syö sinkkiä, d ja c-vitamiinia että pysyt terveenä kun infektio-aalto iskee varuskuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaapista löytyy D-vitamiinia, kunhan sen vain muistaisi vielä ottaa! :D

      Poista
  2. Mikä on rankinta mitä olet tehnyt intissä? Kerro mielellään useampi kuin yksi kokemus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fyysisesti rankinkta oli ehkä p-kaudella, kun sykittiin 30-asteen helteessä kaikki kamat päällä. Silloin siirtymisestkin tuntuivat ihan tappavilta. Henkisesti hajottaa väsymys ja nyt kun talvi tekee tuloaan niin kylmyys! Inhoon palella ja se v*tuttaa välillä melkolailla :D

      Poista