sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Tj59, still alive!

Yhä hengissä ja edelleenkin intissä parin kuukauden blogihiljaisuudesta huolimatta! Toisaalta on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta taas toisaalta tuntuu että kaikki on vain sitä samaa peruskauraa jatkuvasti eikä ole oikein mitään kirjoiteltavaa..
Olihan tässä välissä kuitenkin joulu, jonka sain suureksi onnekseni viettää kotona lomilla perheen parissa sekä uusivuosi, joka vierähti gineksessä kassulla. Kiinniolosta huolimatta kyseessä oli ehdottomasti paras vuodenvaihde varmaan ikinä (ainakaan niin pitkälle kuin meikäläisen muisti riittää). Sai viettää aikaa ihan huipputyyppien kanssa, varuskuntaravintola tarjosi oikeasti hyvää ruokaa, meininki oli rentoa jopa intin mittakaavalla ja mikä parasta: aamulla sai herätä klo 8 virkeenä, ilman krapulaa tai hirvittäviä "mitä sitä taas tuli tehtyä"-kauhukuvia :D Ja satuinpa olemaan päivystäjänä klo 00-02, elikkä tuli kätevästi toivoteltua kaikille hyvät uudet vuodet ihan ajallaan. UV kassulla oli siis täyttä parhautta. Alunperin hiukan hirvitti palata 12 päivän joululomaltani takaisin porttien sisään, mutta siinähän se meni yllättävän kivuttomasti.
Vuoden vaihtuessa myöskin prikaati, johon kuulun muutti nimensä Tykistöprikaatista Porin prikaatiksi. Aika härdelliähän se aluksi oli, kun yksikkö muuttui ja me koiranohjaajat muutettiin lähemmäs koiratarhoja (mikä oli aivan loistavaa tietenkin!).
Nykyään varuskunnassa haahuileekin jo tuhat uutta alokastakin meidän vanhojen lisäksi. Uusien mosien saapuminen palvelukseen tarkoittanee vissiin sitä, että me ollaan ne ns. kotiutuvat!? En halua kotiutua koskaan!
Perinteiseen tapaan taas läjä sekalaisia kuvia parin kuukauden varrelta:


Eri pääsi myöskin viettämään joululomaa.
Omien koirieni jouluposeeraus.
On ollut vissiin vähän kylmiä kelejä tuolla Nibizalla?
Tj61 ja päivän pokemon.
Uudet joukko-osastotunnukset lomatakkeihin.
Muke muisti meitä uudenvuodenaattona :D
Pakkanen ei oo mun juttuni :S
Eri lomilla ja tuhoontuomittu kalkkunalelu.
Intin oma jumppakeppi (:D) ja uusi ystäväni foamroller.
Eri edustaa
Eri lomilla ja meikäläisen tukkafiasko. Note to self: silkkipaperivärjäys ei lähdekkään pesussa pois...
Eilinen Manicrun-varustukseni. Oli muuten oikein huikee tapahtuma!
Semmossii kuulumisii tällä kertaa! Nyt äkkiä kamat kasaan ja piakkoin kohti varuskuntaa.

23 kommenttia:

  1. Varo vaan että tulee liian pitkä postaus 2kk tauon jälkeen. Taidanpa lopettaa blogisi seuraamisen, kun eipä sen kirjoittaminen näytä sinulle maistuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei kovin pitkä postaus ollut?

      Poista
    2. Aha, minua kyllä kiinnostaa lukea jatkossakin, vaikka pitkä postaustauko olikin... Mutta ei se sitä tarkoita, että siitä normaalia tulee, vai mitä Iida? :)
      -Gina

      ps. Odotan innolla jo tulevia postauksia!!! On niin mielenkiintoisia, ja itsekin harkitsen armeijan palvelukseen astumista. ;) Kiitos, kun bloggaat! <3

      Poista
    3. Kirjoitan blogia omilla ehdoillani. Pahoittelen toki jos pitkä postausväli tuotti mielipahaa..

      Gina: en ajatellut ottaa tavaksi tuota parin kuukauden välein postaamista :D kerkeisin kotiutumaan ennen seuraavaa kirjoitusta siinä tapauksessa :D Ja kiitos ihanasta kommentistasi :)

      Poista
  2. Moi ! Sun blogi on ollut mahtavaa luettavaa! Mulla on kanssa pian haku inttiin edessä ja todellakin haluaisin sotakoiraosastolle. Millainen hakuprosessi sinne on? Esim. Onko hakemuksessa kohta johon voi laittaa perusteluita yms. kun mulla nyt on koirista kokemusta siviilissä ihan ammattina niin varmaan se on plussaa ja kai sinne valitaan ennemmin sellaisia joita asia kiinnostaa ja tietävät siitä jotain vai meneekö ihan arpapelillä ? Onko teitä naisia siellä joka puolelta suomea vai ovatko kaikki kotoisin jostain porin lähettyviltä ? Pitkä litania sorry

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arpapelillä ei valinta ainakaan mene ja kokemus on varmastikkin iso plussa. Hakijat haastatellaan ja sitä myötä erotellaan jyvät akanoista :)
      Pisimmältä tulevalla on kotimatkaa monta sataa kilometria ja naisista olen kyllä ainoa porilainen :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta ! Mites he ketkä asuvat pidemmällä ja kulkevat mahdollisesti lomilleen julkisilla, niin saavatko ottaa koiria lomille silti? En vaan oo koskaan nähnyt tai kuullut että olis ollu sotakoira ohjaajansa kanssa liikenteessä (: tää sun blogi on tosi mahtava apu meille ketkä ei niin paljoa armeijasta yleensä saatika naisen näkökulmasta siellä tiedä.

      Poista
    3. Julkisilla sotakoiraa ei saa kuljettaa, joten pitää aina sumplia joku kyyti/auto, jolla saa hurtan lomille vietyä. Meillä ainakin saa kuljetusboksin lainaksi autoon jos ei semmoista omasta takaa löydy :)

      Poista
  3. Oletko muuten laihtunut tai saanut lihasmassaa vähän? Näyttäisi vähän siltä. Entä onko kunto kasvanut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Painoa on tullut muutama kilo lisää, mutta se taitaa olla onneksi lihasmassan kasvua. Enpä muuten ole mitään huomannut eroa entiseen :)

      Poista
  4. ^^Ehkä ei vaan jouda kirjottelemaan. Olen kans suunnitellut armeijaan hakemista, Rovaniemelle. Toivon mukaan heinäkuun erään. Sain lisää motivaatiota sun blogista! :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa kuulla sinusta taas! :)

    VastaaPoista
  6. Hei! Kuinka paljon skoi puoli käy mettäleireillä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanotaanko näin, että aika paljon vähemmän kuin esim. jääkärit, jotka käytännössä asuvat metsässä :D

      Poista
  7. Moi, eksyin vahingossa tänne. Tosi mielenkiintoista. Mulla ollu kaks koiruutta turvallisuus alalla :-D nyt on toi suuri peto Sanni 3 vuotias ranskanbuldoggi. Kivaa kevättä sulle. p.s poika oli sotilaspoliisi Parolassa, kohta vuoden ollu siviilissä, nyt securitaksella töissä... Itse kävin intin Lapin Lennostossa helmikuu -88- tammikuu-89 auotokuskina 330 vrk..vap.ehtoisena, olin vielä 19 vuotias kun pääsin pois.

    VastaaPoista
  8. Kun oot ilmeisesti niinisalossa, niin millaista siellä on ollut yleisesti :)? Onko mukava paikka? Paljonko siellä on naisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tykännyt kyllä kovasti! Hankala verrata muihin paikkoihin kylläkin, kun ei tiedä millaista muissa varuskunnissa on.. Naisia on nyt parina saapumiseränä ollut joku n. 25/erä :)

      Poista
  9. Aina odotan innolla sun postauksia, koska hauska tietää miten siel intissä menee(: Onko muuten siel sun kans palioa tyttöjä? Oon itekki haaveillu lähteväni inttiin ku koulusta selviän ja sotakoiranohjaaja ois niin täydellistä. Vaikka kaverit kertoo vaa huonoja kokemuksia intistä nii onhan se iha pakko silti ite päästä "kokemaan" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intti on kaikkea muuta kuin huonoja kokemuksia! Ehkä p-kausi on melkoista kuraa, mutta kun pääsee oikeesti mielekkäisiin hommiin niin tää on ollut täyttä parhautta :)

      Poista
  10. Heippa! Tuli mieleen kysymys ja aattelin että ehkä saattaisit tietää siihen vastauksen kun siellä Niinisalossa olet. :) Törmäsin sellaiseen kuin että alokas kauden jälkeen aliupseereiksi koulutettavat menisivät sotilaspoliisialiupseeri koulun ja sieltä siirtyvät johto hommiin sotakoiranohjaaja puolelle. Onko tällänen vielä voimassa ja koulutetaanko aliupseerit ihan Niinisalossa vai pitääkö siirtyä hetkeksi Säkylään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Skoi-aukkiahan ei ole olemassa, joten spolleaukin käyvät nuo meidänkin johtajat. Nykysin SPOL-AUK on pelkästään säkylässä ja käsittääkseni sinne valitut siirrettiin ainakin tammikuun erästä jo ekoilla viikoilla Nipsulasta Säkylään.

      Poista
  11. Oli kiva kun taas kirjoittelit! Itse oon miettinyt kans inttiin menoo ja just niinisaloon menoa niin mietin, että millasta siellä on sulla ollut niinku olla naisena ja paljonko teitä naisia siellä on :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä oli alokkaina naisia 3 tuvallista, eli jotain n. 25. Osa joutui keskeyttämään, mutta aika hyvin meitä lopulta hajaantu eri puolille tehtäviin. Niinisalossa on hyvä meno ja naisiin suhtaudutaan hyvin. SUosittelen! :)

      Poista