Kiva pikkuylläri: päivitin omenapuhelimeni käyttöjärjestelmän ja tadaa! Se kadotti kaikki treenitiedot Sporttrackerista..
Itse olen tykännyt vertailla eri juoksulenkkien kilometriaikoja, koska yksinkertaisesti se motivoi minua, kun voin haastaa itseäni juoksemaan inan lujempaa tai hiukkasen pidemmälle kuin viimeksi. Mutta eipähän nyt pääse sitäkään enää tekemään noilla vanhoilla tiedoilla :D Onneksi sinne ST:hen kertyy äkkiä uusia treenejä, ainakin tällä menolla! En tiedä uskallanko edes myöntää julkisesti asiaa, jota en IKINÄ olisi uskonut edes ajattelevani: oon ihan koukussa tohon juoksemiseen O__O Nykyisin saan tehdä valinnan: joko käyn lenkillä tai heräilen seuraavana yönä armottomaan yläselän jumitukseen ja jomotukseen enkä siis nuku..
Tänään oltiin Sofian kanssa maastoilemassa, elikkäs 5km armottomia ylä- ja alamäkiä pehmeällä pohjalla mettässä. Aikaa kului 35min tasan.
Lauantaina olin Tuomaksen kanssa Katinkurun lenkillä, josta juoksin 4,9km aikaan 30min (ja loput 1,7km käppäilin, koska olin delata kylkipistokseen).
Tuossa on saavutuksia, joista olen ylpeä. Kunnes menen lukemaan muiden "inttityttöjen" blogeja ja tajuan, kuinka surkeassa kunnossa olen heihin verrattuna. En todellakaan juokse 10km lenkkejä, käy salilla montaa kertaa viikossa, penkkaa 70kg tai harrasta jenkkifutista.. Mä vaan löntysetelen pari kilsaa, ja senkin kuoleman rajamailla. Lihasvoimaa en omista lainkaan, hyvä kun tuon 8-kiloisen koiran jaksan syliini nostaa.. Ah, mä tuun niin olemaan intissä fyysisesti riesana. Ja se tieto vaivaa mua melkolailla. Silti olen tasan niin aikaansaamaton, etten ryhdy lihasvoimaa kasvattamaan. Salilla käyminen vaan ei ole meikäläisen juttu.
Tunnen itseni tuoksi mursuksi tuossa...
Mulla on tapana murehtia kaikkea mahdollista aivan liiotellun paljon..
maanantai 28. huhtikuuta 2014
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Hankintalistalla inttiä varten
Äkkiseltään minulla tuli tälläisiä välttämättömyyksiä mieleeni, jotka tulisi olla hommattuina ennen palvelukseen astumista.
- Urheilurintsikoita, monet! Mielummin otan noita muutamat liikaa kuin muutamat liian vähän mukaani. Varsinkin parin viikon gines-putkilla, kun pesumahdollisuutta ei ole, on varmasti kiva, että olisi puhtaita liivejä varalla. Tällä hetkellä paras hinta-laatusuhde on löytynyt Lidlin Crivitin 9€ liiveiltä sekä H&M:n 20€ liiveiltä. Tämänhetkinen varastoni on 4kpl, joten muutamat ainakin pitää vielä ostaa.
- Tumma uimapuku! Ainakin Niinisalossa kaikki joutuvat uimaan edes kerran sen 200m (toisin kuin joissain varuskunnissa, joissa ei ole uimahallia mailla halmeilla :D). Intti tarjoaa kyllä uikkarit, mutta on eri asia, suostuuko kukaan pistämään niitä päälleen. Jos hyvä tuuri käy, saattaa saada suht sopivan yksilön. Jos taas käy huono tuuri, uikkarit voivat olla 4 kokoa liian pienet tai isot ja vakiovarustuksena löytyy hehtaarin kokoiset jalka-aukot.. Vilautteleminen ei ole meikäläisen juttu, joten uikkariostoksille mars! Tälläisiä vaihtoehtoja olen katsellut, kriteereinä tumma väritys, yksivärisyys, yksiosaisuus ja halpa hinta:
- Sopivia sukkia! Intistä saa kyllä pieniäkin sukkia (tai pieniä ja pieniä.. kokoa 39). Itselläni on kuitenkin kaikilla "intti tutuksi"-leireillä jaettu pienimmät mahdollisimmat sukat ja ne ovat olleet about 1,5 kertaa isommat kuin jalkani. Ryttääntynyt liian iso sukka kengässä tarkoittaa samaa kuin hervottomat rakot.. Ei kiitos! Tällä hetkellä kyttään josko Lidliin tulisi taas myyntiin muotoiltuja urheilusukkia 3€/2paria. Talvea varten pitääkin sitten hommata ihan oma arsenaali jotain superlämpösiä villasukkia, mutta ne eivät onneksi ole ihan just ajankohtaisia!
- Urheilualushousuja! Lähes kaikki intissä olevat naiset vannovat pv:n boksereiden olevan ihan parhaat alushousut ikinä.. Aion silti ihan varmuuden vuoksi hommata hipsterimallisia alushousuja, jos en tykkääkkään niistä yök-niin-ällöttävistä boksereista.
- Tukkajuttuja, paljon! Minulla tätä tukkaa riittää vaikka vähän muillekkin jakaa, joten miljoonat ponnarit, kumilenkit ja pinnit eivät ole pahitteeksi. Ajatuksena on lyhentää hieman hiusten pituudesta, muttei mitenkään ratkaisevissa määrin. Yksi plussa tässä hiuskuontalossa kuitenkin on: minulla ei ole otsatukkaa! Se vasta oliskin vaikea saada siististi aisoihin.
Lisäksi tietenkin hiuslakkaa ja kuivashamppoota on hommattava oikein kunnon arsenaali.
- Lisäakku kännykkään! Iphone on yhtä kuin maailman surkein akunkesto, ja lisäksi tässä on sellainen kiva ominaisuus, että lämpötilan laskiessa alle +5, kännykkä sammuu itekseen eikä suostu käynnistymään ennen kuin saa lisävirtaa.. Iltaisin tahtoisin pystyä esim. whatsappaamaan enemmän kuin 5 minuuttia kerrallaan, joten kunnon iso lisäakku tulee tarpeeseen. Sillä saa sitten myös (toivon mukaan) herätettyä henkiin mm. leireillä kohmettuneen luurin. Varasuunnitelmana aion ottaa entisen Lumiani jollain prepaidilla messiin, saapahan edes sitten laitettua tekstarina, että "mun kännykkä hyyty" :D
Kiikarissa on tällä hetkellä 13 000mAh:n suuruinen lisäakku, jonka saa TÄÄLTÄ todella edullisesti (45€). Tuolla saa periaatteessa ladattua kännykän akun ainakin 6 kertaa täysin tyhjästä ihan täyteen ilman minkäänlaista sähköverkkoa. Eniten käyttöä lisäakulle tulisi varmaankin leireillä, ja siellä tuo kuusi kertaa kännykän akun tyhjäksi saaminen ei takuulla tule onnistumaan. Haluan kuitenkin hommata mielummin hieman ylimitoitetun kapasiteetin akkuun, sillä se käsittääkseni "kuluu" käytössä(?). (joo, en tosiaankaan ole mikään nero näissä sähköjutuissa.. Enemmänkin isin heiniä! :D)
- Tehokas pieni taskulamppu! Olin isosiskoni kanssa kerran viikonlopun mittaisella "inttileirillä" ja silloin yövyttiin teltoissa. Se kerta opetti minulle, että teltassa on pimeää kuin pirun perseessä (myrskylyhdystä huolimatta) eikä siellä näe oikein mitään ilman taskulamppua. Eli taskulamppu ehdottomasti mukaan leirille, on meinaan pirullista etsiä sitä kadonnutta hanskaa siellä pilkkopimeessä, kun pitäisi minuutin päästä olla makaamassa poterossa ja ulkona lämpötilat hipoo nollaa.. TÄMÄ Varustelekan ledilamppu olisi varmaan tähän rakoon melko passeli?
- Puukko! Sitä kuulemma tarvitaan leireillä lähes kaikkeen.. En ole koskaan käsitellyt puukkoa (muuta kuin keittiössä ehkä pari kertaa, oon melkoinen kokki joo!), eli en ihan ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta, mutta uskon kiltisti mitä sanotaan. Hyvän puukon ominaisuuksia en ole vielä saanut selville, mutta pitänee kysellä asiasta intin käyneiltä/intissä olevilta tutuilta. Itseltäni ei yhtäkään eräjormailuun sopivaa puukkoa löydy kun taas toiset hommaavat aina matkamuistokseen uuden puukon satojen edellisten seuraksi (eikös niin T ;)?)
- Hyttysmyrkkyä! Ehkä minun kannattaisi lopettaa tämän postauksen kirjoittaminen ennen kuin menen kaikkiin ihan ääripäisyyksiin kuten itikkamyrkkyihin sun muihin.. Mutta onhan tuo varmana kätevää siellä mettässä rämpiessä, ei voi kukaan kiistää! Eihän? Olen maailman ötökkäkammoisin ihminen ja vaikkei siitä karkotteesta olisikaan oikeasti mitään hyötyä, pelkkä ajatuskin sen olemassaolosta jotenkin rauhottaa.. Onkohan olemassa jotain voimakenttää, joka suojaa hyttysiltä, paarmoilta, ampiaisilta, hirvikärpäsiltä ja punkeilta?
- Kunnolliset kuulokkeet! Nuo Tigerista ostetut kolmen euron kuulokkeet eivät ole ihan mitkään maailman parhaimmat. Lisäksi haluaisin todellakin säilyttää Spotifyn kännykässäni, koska musiikkia kuuntelemalla voi pelastaa melkoisen valtaviakin vitutuksia. Ilmainen parin vuoden premiumini Spotifyyn loppuu toukokuussa, pitänee siis joko hommata jostain lisää ilmaista "kokeilua" taikka oikeasti maksaa rehellisesti käyttämästään palvelusta..
Lisää kaikenlaista tulee varmasti mieleen, viimeistään sitten kun on siellä kasarmin suljettujen porttien sisällä ja huomaa unohtaneensa jotain himaan :D Saa vinkata jos kielen päällä on jotain, mitä voisi ehkäpä olla hyvä hankkia. Etenkin tuo puukkojuttu vaatisi hiukan lisävalaistusta!
ps. Melkoinen budjetti pitänee kyllä olla! Enpä ollut aiemmin tajunnut, että hankintalistani on näinkin pitkä..
- Urheilurintsikoita, monet! Mielummin otan noita muutamat liikaa kuin muutamat liian vähän mukaani. Varsinkin parin viikon gines-putkilla, kun pesumahdollisuutta ei ole, on varmasti kiva, että olisi puhtaita liivejä varalla. Tällä hetkellä paras hinta-laatusuhde on löytynyt Lidlin Crivitin 9€ liiveiltä sekä H&M:n 20€ liiveiltä. Tämänhetkinen varastoni on 4kpl, joten muutamat ainakin pitää vielä ostaa.
- Tumma uimapuku! Ainakin Niinisalossa kaikki joutuvat uimaan edes kerran sen 200m (toisin kuin joissain varuskunnissa, joissa ei ole uimahallia mailla halmeilla :D). Intti tarjoaa kyllä uikkarit, mutta on eri asia, suostuuko kukaan pistämään niitä päälleen. Jos hyvä tuuri käy, saattaa saada suht sopivan yksilön. Jos taas käy huono tuuri, uikkarit voivat olla 4 kokoa liian pienet tai isot ja vakiovarustuksena löytyy hehtaarin kokoiset jalka-aukot.. Vilautteleminen ei ole meikäläisen juttu, joten uikkariostoksille mars! Tälläisiä vaihtoehtoja olen katsellut, kriteereinä tumma väritys, yksivärisyys, yksiosaisuus ja halpa hinta:
1. H&M 29,95€ 2. Stadium 24,90€ 3. Cubus 19,95€ 4. Stadium 29,90€ |
- Sopivia sukkia! Intistä saa kyllä pieniäkin sukkia (tai pieniä ja pieniä.. kokoa 39). Itselläni on kuitenkin kaikilla "intti tutuksi"-leireillä jaettu pienimmät mahdollisimmat sukat ja ne ovat olleet about 1,5 kertaa isommat kuin jalkani. Ryttääntynyt liian iso sukka kengässä tarkoittaa samaa kuin hervottomat rakot.. Ei kiitos! Tällä hetkellä kyttään josko Lidliin tulisi taas myyntiin muotoiltuja urheilusukkia 3€/2paria. Talvea varten pitääkin sitten hommata ihan oma arsenaali jotain superlämpösiä villasukkia, mutta ne eivät onneksi ole ihan just ajankohtaisia!
- Urheilualushousuja! Lähes kaikki intissä olevat naiset vannovat pv:n boksereiden olevan ihan parhaat alushousut ikinä.. Aion silti ihan varmuuden vuoksi hommata hipsterimallisia alushousuja, jos en tykkääkkään niistä yök-niin-ällöttävistä boksereista.
- Tukkajuttuja, paljon! Minulla tätä tukkaa riittää vaikka vähän muillekkin jakaa, joten miljoonat ponnarit, kumilenkit ja pinnit eivät ole pahitteeksi. Ajatuksena on lyhentää hieman hiusten pituudesta, muttei mitenkään ratkaisevissa määrin. Yksi plussa tässä hiuskuontalossa kuitenkin on: minulla ei ole otsatukkaa! Se vasta oliskin vaikea saada siististi aisoihin.
Lisäksi tietenkin hiuslakkaa ja kuivashamppoota on hommattava oikein kunnon arsenaali.
- Lisäakku kännykkään! Iphone on yhtä kuin maailman surkein akunkesto, ja lisäksi tässä on sellainen kiva ominaisuus, että lämpötilan laskiessa alle +5, kännykkä sammuu itekseen eikä suostu käynnistymään ennen kuin saa lisävirtaa.. Iltaisin tahtoisin pystyä esim. whatsappaamaan enemmän kuin 5 minuuttia kerrallaan, joten kunnon iso lisäakku tulee tarpeeseen. Sillä saa sitten myös (toivon mukaan) herätettyä henkiin mm. leireillä kohmettuneen luurin. Varasuunnitelmana aion ottaa entisen Lumiani jollain prepaidilla messiin, saapahan edes sitten laitettua tekstarina, että "mun kännykkä hyyty" :D
Kiikarissa on tällä hetkellä 13 000mAh:n suuruinen lisäakku, jonka saa TÄÄLTÄ todella edullisesti (45€). Tuolla saa periaatteessa ladattua kännykän akun ainakin 6 kertaa täysin tyhjästä ihan täyteen ilman minkäänlaista sähköverkkoa. Eniten käyttöä lisäakulle tulisi varmaankin leireillä, ja siellä tuo kuusi kertaa kännykän akun tyhjäksi saaminen ei takuulla tule onnistumaan. Haluan kuitenkin hommata mielummin hieman ylimitoitetun kapasiteetin akkuun, sillä se käsittääkseni "kuluu" käytössä(?). (joo, en tosiaankaan ole mikään nero näissä sähköjutuissa.. Enemmänkin isin heiniä! :D)
- Tehokas pieni taskulamppu! Olin isosiskoni kanssa kerran viikonlopun mittaisella "inttileirillä" ja silloin yövyttiin teltoissa. Se kerta opetti minulle, että teltassa on pimeää kuin pirun perseessä (myrskylyhdystä huolimatta) eikä siellä näe oikein mitään ilman taskulamppua. Eli taskulamppu ehdottomasti mukaan leirille, on meinaan pirullista etsiä sitä kadonnutta hanskaa siellä pilkkopimeessä, kun pitäisi minuutin päästä olla makaamassa poterossa ja ulkona lämpötilat hipoo nollaa.. TÄMÄ Varustelekan ledilamppu olisi varmaan tähän rakoon melko passeli?
- Puukko! Sitä kuulemma tarvitaan leireillä lähes kaikkeen.. En ole koskaan käsitellyt puukkoa (muuta kuin keittiössä ehkä pari kertaa, oon melkoinen kokki joo!), eli en ihan ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta, mutta uskon kiltisti mitä sanotaan. Hyvän puukon ominaisuuksia en ole vielä saanut selville, mutta pitänee kysellä asiasta intin käyneiltä/intissä olevilta tutuilta. Itseltäni ei yhtäkään eräjormailuun sopivaa puukkoa löydy kun taas toiset hommaavat aina matkamuistokseen uuden puukon satojen edellisten seuraksi (eikös niin T ;)?)
- Hyttysmyrkkyä! Ehkä minun kannattaisi lopettaa tämän postauksen kirjoittaminen ennen kuin menen kaikkiin ihan ääripäisyyksiin kuten itikkamyrkkyihin sun muihin.. Mutta onhan tuo varmana kätevää siellä mettässä rämpiessä, ei voi kukaan kiistää! Eihän? Olen maailman ötökkäkammoisin ihminen ja vaikkei siitä karkotteesta olisikaan oikeasti mitään hyötyä, pelkkä ajatuskin sen olemassaolosta jotenkin rauhottaa.. Onkohan olemassa jotain voimakenttää, joka suojaa hyttysiltä, paarmoilta, ampiaisilta, hirvikärpäsiltä ja punkeilta?
- Kunnolliset kuulokkeet! Nuo Tigerista ostetut kolmen euron kuulokkeet eivät ole ihan mitkään maailman parhaimmat. Lisäksi haluaisin todellakin säilyttää Spotifyn kännykässäni, koska musiikkia kuuntelemalla voi pelastaa melkoisen valtaviakin vitutuksia. Ilmainen parin vuoden premiumini Spotifyyn loppuu toukokuussa, pitänee siis joko hommata jostain lisää ilmaista "kokeilua" taikka oikeasti maksaa rehellisesti käyttämästään palvelusta..
Lisää kaikenlaista tulee varmasti mieleen, viimeistään sitten kun on siellä kasarmin suljettujen porttien sisällä ja huomaa unohtaneensa jotain himaan :D Saa vinkata jos kielen päällä on jotain, mitä voisi ehkäpä olla hyvä hankkia. Etenkin tuo puukkojuttu vaatisi hiukan lisävalaistusta!
ps. Melkoinen budjetti pitänee kyllä olla! Enpä ollut aiemmin tajunnut, että hankintalistani on näinkin pitkä..
torstai 24. huhtikuuta 2014
Valintatilaisuus eli kutsunnat
En ihan ole kartalla pitäisikö minun sanoa valintatilaisuus vaiko kutsunnat, kun molempia tuntui kuuluvan tuolla herra Isoherrojenkin keskuudessa.. Sovitaan siis, että olin kutsunnoissa.
Ihan alkuunsa pakko sanoa, etten saanut (vaikka niin kuvittelinkin!) palvelukseenastumismääräystä tai yhtään mitään sieltä mukaani. En siis edelleenkään tiedä a) menenkö inttiin b) minne olisin menossa ja c) milloin. Sitä tietoa saa odotella vielä parisen viikkoa saapuvaksi postitse.. Mahdanko pysyä nahoissani niin kauan!?
Sitten itse tilaisuuteen, joka pidettiin tänään Porin Prikaatissa! Kerettiin ystäväni kanssa juuri ajallaan paikalle vähän ennen ysiä, vaikka vähän jouduinkin polkemaan kaasua normaalia reilummin. Olin kuvitellut, että meitä naisia olisi siellä paikalla toista sataa, joten vajaa 40-päinen tyttölauma tuntui melkoisen pieneltä. Alkuunsa kuunneltiin reilu tunnin mittainen diaesitys kaikesta inttiin liittyvästä: itse palveluksesta, sinne hakeutumisesta, siellä etenemisestä, erikoisjoukoista.. En ole varmaan ikinä ennen kuunnellut niin tarkkaan mitään niin pitkää esitystä :D Siinä samalla selvisi myös, että heinäkuun erään on Niinisaloon 5 kiintiöpaikkaa tarjolla (Säkylään oli muutama ja Upinniemeen 0, eli aika hyvä luku tuo viisi!). Nopea vilkaisu ympärille lohdutti hieman: ehkä minulle riittäisi yksi niistä viidestä paikasta, kun käsittääkseni suurin osa muista halusi ensisijaisesti Säkylään palvelukseen.
Infopaketin jälkeen pari palveluksessa olevaa varusnaista kertoi hieman kokemuksiaan intistä ja saatiin yksi kyselylomake täytettäväksi. Sen täytettyään jokaisen tuli kokeilla ylleen taisteluvarustusta (sirpaleliivi, taisteluvyö, kypärä ja reppu). Siinä kohtaa tuntui, ettei se paina juuri mitään, kun törötti varusteet yllään sen 10sekuntia. Itse kuitenkin olen ryöminyt "intti tutuksi"-leireillä samoissa kamppeissa (ilman sirpaa kylläkin) pöpelikössä ja melkein teki mieli sanoa jotain, kun kuuli jonkun toteavan "ei tää ny paljoo paina". Kyllä ne painaa!
Lääkärintarkastus oli varsin nopeasti hoidettu: kysyttiin onko terveydentila muuttunut viime tarkastuksesta ja suositeltiin D-vitamiinilisää. That's it :D Mutta sitten tuli se koko päivän jännittävin osuus: haastattelu! Satuttiin paluumatkalla kuuntelemaan
Robinin levyä autossa ja sieltä lainatakseni vähän lyriikoita voisin kuvata, miten haastatteluni meni:
"Miten näin kävikään?
Miten pääsit mun pään sisään.
Mut oon niin jäässä, ja hämillään.
Kun sä kuvaan mukaan tuut,
Ei mun pääs oo kukaan muu.
Mutta sanoja, ei ulos suusta tuu.
Mä oikosulkuun meen ja siitä hulluuteen.
Mutta sanoja, ei ulos suusta tuu."
Meikäläinen meni ihan lukkoon! Kovasti yritin antaa itsestäni hyvän kuvan ja kertoa selkeästi, miksi tahdon armeijaan ja miksi juuri heinäkuun erässä ja miksi Niinisaloon eikä Säkylään. Kyllähän minä jotain sain juu sanotuksi, mutten mitään kovin fiksua :D En onneksi kuitenkaan toteuttanut pahinta pelkoani, eli kertonut olevani porkkanakakku.. Onneksi kuvitelmani kolmen hengen kutsuntalautakunnasta oli väärä ja pöydän toisella puolella olikin vain yksi herra, arvoltaan kenties everstiluutnantti kukaties. Ainoa, mitä päähäni jäi oli hänen sanansa "hyvältä vaikuttaa. En lupaa mitään, mutta hyvältä vaikuttaa". Tuo lohdutti, ehkä mä en mokannutkaan ihan täysin?
Ja sitten oli ne kutsunnat ohi. Olo oli melkoisen sekava lähtiessä.. Nyt pitäisi vain hengittää rauhassa pari viikkoa ja odottaa saapuvaksi The Kirjattua Kirjettä. Jänskättää vaan niin pirusti!
Ihan alkuunsa pakko sanoa, etten saanut (vaikka niin kuvittelinkin!) palvelukseenastumismääräystä tai yhtään mitään sieltä mukaani. En siis edelleenkään tiedä a) menenkö inttiin b) minne olisin menossa ja c) milloin. Sitä tietoa saa odotella vielä parisen viikkoa saapuvaksi postitse.. Mahdanko pysyä nahoissani niin kauan!?
Aamulla superhuonosti nukutun yön jälkeen vähän jänskätti! |
Infopaketin jälkeen pari palveluksessa olevaa varusnaista kertoi hieman kokemuksiaan intistä ja saatiin yksi kyselylomake täytettäväksi. Sen täytettyään jokaisen tuli kokeilla ylleen taisteluvarustusta (sirpaleliivi, taisteluvyö, kypärä ja reppu). Siinä kohtaa tuntui, ettei se paina juuri mitään, kun törötti varusteet yllään sen 10sekuntia. Itse kuitenkin olen ryöminyt "intti tutuksi"-leireillä samoissa kamppeissa (ilman sirpaa kylläkin) pöpelikössä ja melkein teki mieli sanoa jotain, kun kuuli jonkun toteavan "ei tää ny paljoo paina". Kyllä ne painaa!
Lääkärintarkastus oli varsin nopeasti hoidettu: kysyttiin onko terveydentila muuttunut viime tarkastuksesta ja suositeltiin D-vitamiinilisää. That's it :D Mutta sitten tuli se koko päivän jännittävin osuus: haastattelu! Satuttiin paluumatkalla kuuntelemaan
Robinin levyä autossa ja sieltä lainatakseni vähän lyriikoita voisin kuvata, miten haastatteluni meni:
"Miten näin kävikään?
Miten pääsit mun pään sisään.
Mut oon niin jäässä, ja hämillään.
Kun sä kuvaan mukaan tuut,
Ei mun pääs oo kukaan muu.
Mutta sanoja, ei ulos suusta tuu.
Mä oikosulkuun meen ja siitä hulluuteen.
Mutta sanoja, ei ulos suusta tuu."
Meikäläinen meni ihan lukkoon! Kovasti yritin antaa itsestäni hyvän kuvan ja kertoa selkeästi, miksi tahdon armeijaan ja miksi juuri heinäkuun erässä ja miksi Niinisaloon eikä Säkylään. Kyllähän minä jotain sain juu sanotuksi, mutten mitään kovin fiksua :D En onneksi kuitenkaan toteuttanut pahinta pelkoani, eli kertonut olevani porkkanakakku.. Onneksi kuvitelmani kolmen hengen kutsuntalautakunnasta oli väärä ja pöydän toisella puolella olikin vain yksi herra, arvoltaan kenties everstiluutnantti kukaties. Ainoa, mitä päähäni jäi oli hänen sanansa "hyvältä vaikuttaa. En lupaa mitään, mutta hyvältä vaikuttaa". Tuo lohdutti, ehkä mä en mokannutkaan ihan täysin?
Ja sitten oli ne kutsunnat ohi. Olo oli melkoisen sekava lähtiessä.. Nyt pitäisi vain hengittää rauhassa pari viikkoa ja odottaa saapuvaksi The Kirjattua Kirjettä. Jänskättää vaan niin pirusti!
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014
PANIQUE!
Huomenna huomenna huomenna. Aaapuuuvaaa!
Tuntuu että juoksen ympyrää kuin päätön kana. Huomenna on valintatilaisuus ja vaikkei panikoiminen auta yhtään mitään, tapani mukaisesti panikoin silti... Hienoa! :D
Tiedän, että päätökset ovat pitkälti jo tehty. Eniten pelkään sitä jos minua ei päästetä heinäkuussa palvelukseen. Jotenkin olen niin pistänyt kaiken sen varaan, ja jos se ei toteudukkaan, kaikki suunnitelmat menevät aivan totaalisesti uusiksi. Olen suorastaan melkoisessa pulassa siinä tapauksessa. Sormet ristiin ja toivotaan siis vain parasta. Apuvaaa!
Mikä kaikki voi mennä pieleen? No kaikki! Autohan voi räjähtää aamuun mennessä, siitä voi puhjeta kaikki renkaat, se voi muuten vain jäädä tienposkeen, en välttämättä herää ajoissa, unohdan koko jutun, jätän henkkarini kotiin, eksyn matkalla ja myöhästyn, hommaan itelleni jonkun jäätävän mahataudin (ei muuten kaukana ole!), Poriin iskee tsunami.. Kaikkea hyvin hyvin todennäköistä voi tapahtua, uskokaa pois!
Tai sitten laitan pari varmistuherätystä, hyppään toimivan auton rattiin, jossa on kaikki renkaatkin ehjät, haen ystäväni messiin (joka on tulossa samaan valintatilaisuuteen) ja köröttelen ajoissa Huovinrinteelle ilman mahatautia. Kuulostaa liian hyvältä toteutuakseen..
APUA.
Tuntuu että juoksen ympyrää kuin päätön kana. Huomenna on valintatilaisuus ja vaikkei panikoiminen auta yhtään mitään, tapani mukaisesti panikoin silti... Hienoa! :D
Tiedän, että päätökset ovat pitkälti jo tehty. Eniten pelkään sitä jos minua ei päästetä heinäkuussa palvelukseen. Jotenkin olen niin pistänyt kaiken sen varaan, ja jos se ei toteudukkaan, kaikki suunnitelmat menevät aivan totaalisesti uusiksi. Olen suorastaan melkoisessa pulassa siinä tapauksessa. Sormet ristiin ja toivotaan siis vain parasta. Apuvaaa!
Mikä kaikki voi mennä pieleen? No kaikki! Autohan voi räjähtää aamuun mennessä, siitä voi puhjeta kaikki renkaat, se voi muuten vain jäädä tienposkeen, en välttämättä herää ajoissa, unohdan koko jutun, jätän henkkarini kotiin, eksyn matkalla ja myöhästyn, hommaan itelleni jonkun jäätävän mahataudin (ei muuten kaukana ole!), Poriin iskee tsunami.. Kaikkea hyvin hyvin todennäköistä voi tapahtua, uskokaa pois!
Tai sitten laitan pari varmistuherätystä, hyppään toimivan auton rattiin, jossa on kaikki renkaatkin ehjät, haen ystäväni messiin (joka on tulossa samaan valintatilaisuuteen) ja köröttelen ajoissa Huovinrinteelle ilman mahatautia. Kuulostaa liian hyvältä toteutuakseen..
APUA.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Aamulenkki, iltalenkki
Nyt on maailman kirjat todella sekaisin! Kävin eilen sekä aamupäivällä että illalla juoksemassa!? Oli vain niin ihana keli ja innostunut lenkkiseura, etten voinut jättää mahdollisuutta väliin. Ja joo, valintatilaisuuskin lähestyy kovaa vauhtia ja jotenkin kuvittelen, että lenkkeilemällä paljon ne ottaa mut kesäksi inttiin... Ikään kuin se siihen jotenkin vaikuttaisi :D
Eilinen aamu, eilinen ilta ja tämä aamu. Ja aamulla tarkoitan klo 11-12, koska sitäkin varten joudun jo heräämään vapaapäivänä 8.30 syömään... Yyh!
Vihdoinkin meikäläisen kaikki miljardit lenkkivaatteet ovat päässeet käyttöön!
Nyt tulee kyllä pakollinen parin päivän lenkkeilytauko.. Lenkkarin pronaatiotuki kalvoi jalan sisäsyrjään helvetillisen kipeen rakon..
Eilinen aamu, eilinen ilta ja tämä aamu. Ja aamulla tarkoitan klo 11-12, koska sitäkin varten joudun jo heräämään vapaapäivänä 8.30 syömään... Yyh!
Vihdoinkin meikäläisen kaikki miljardit lenkkivaatteet ovat päässeet käyttöön!
Nyt tulee kyllä pakollinen parin päivän lenkkeilytauko.. Lenkkarin pronaatiotuki kalvoi jalan sisäsyrjään helvetillisen kipeen rakon..
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Cooper #1
Minäpä juosta jolkottelin tuossa yhden cooperin ihan huvin ja tietty urheilunkin vuoksi. Ajatuksenani oli siis saada jokin konkreettinen lähtöarvo juoksukunnolleni, jota on sitten hyvä lähteä kohottamaan. Edellisellä cooperilla joskus kuuukausia sitten löntystin kuoleman kielissä 1860 metriä ja meinasin tuon juostuani tosiaan kuolla a) hapenpuutteeseen ja b) häpeään.
Tällä kertaa koko cooperin kokeileminen oli sen verran suuri projekti, että päätin 2000m olevan ehdoton alaraja (joo, valjastin puolisukua tähä juttuuni :D Isi soitteli vinkkejä ajankäytöstä, Sofia treenautti minua ja Tuomas suunnitteli ruoka-&juomahuollon sekä juoksi vierellä varmistamassa toisella SportTrackerilla matkan pituutta). Muutaman sotahuudon, p*rkeleen ja tsemppareideni avustuksella saavutin 2150m! Melkein 300m paremmin kuin viimeksi! Vähänkös olin yllättynyt ja ylpeä :))
Tavoitteena olisi reilussa parissa kuukaudessa saada tuo nousemaan ad. 2400m... Saapi nähdä miten käy :|
Tällä kertaa koko cooperin kokeileminen oli sen verran suuri projekti, että päätin 2000m olevan ehdoton alaraja (joo, valjastin puolisukua tähä juttuuni :D Isi soitteli vinkkejä ajankäytöstä, Sofia treenautti minua ja Tuomas suunnitteli ruoka-&juomahuollon sekä juoksi vierellä varmistamassa toisella SportTrackerilla matkan pituutta). Muutaman sotahuudon, p*rkeleen ja tsemppareideni avustuksella saavutin 2150m! Melkein 300m paremmin kuin viimeksi! Vähänkös olin yllättynyt ja ylpeä :))
Tavoitteena olisi reilussa parissa kuukaudessa saada tuo nousemaan ad. 2400m... Saapi nähdä miten käy :|
tiistai 15. huhtikuuta 2014
Aloitin treenailun part 48
Edellisessä postauksessa uikutin sitä, etten usko kuntoni kestävän armeijaan menemistä (tai ainakaan siellä pärjäämistä). Jonkin aikaa minun piti asiassa rypeä, kunnes isosiskoni otti minua niskasta kiinni ja raahasi lenkkipolulle (lue: kävin hakemassa tuolla laina-Audilla hänet ja ajeltiin lenkkipolun viereen ;)
Pari viikkoa "aktiivista" elämäntapaa takana ja vaikka se persuksen nostaminen tietokoneen äärestä onkin välillä haastavaa, en ajatellut nyt luovuttaa tämän asian suhteen. Oikeastaan on melko ahdistavaa istua koneella ja lukea muiden inttiin menevien/menneiden naisten blogeja, joissa kerrotaan kuinka he reenailevat 5x viikossa kuntosalia ja 7x aerobista (tai jotain..). Itse kun vain istuskelen ja datailen :D
Onnistumisen riemua ja itsensä (plus parin muunkin) yllättämistä: kipittelin viime viikolla 5,2km lenkin. Juosten. Yhtäjaksoisesti. Viikon saldoksi muodostui 13,1km juoksua, mikä nyt ei tietenkään ole matka eikä mikään muuta kuin tälläiselle sohvaperunalle.
Merkkailen Heiaheiaan aikalailla jokaikisen evän heilautuksen. Se näyttää silmääni paremmalta, kun merkintöjä on enemmän ;D Itsensä huijaamista? No ehkä vähän..
Näin viime yönä oikein kunnon inttiunen/-painajaisen! Astuin unessa palvelukseen jossain pikkuvaruskunnassa, jossa olin ainoa nainen komppaniassani. Tuomas oli siellä opastamassa minut tupaani ja tajusin, etten ollut lainkaan kertonut äitille menneeni inttiin! Siinä sitten koitin löytää puhelintani ja siihen laturia, jotka tietenkin olivat hukassa.. Siis tosi todennäköistä, että aloitan varusmiespalveluksen ja unohdan kertoa asiasta äitille? :D
PS. ValintatilaisuusTJ 8
Pari viikkoa "aktiivista" elämäntapaa takana ja vaikka se persuksen nostaminen tietokoneen äärestä onkin välillä haastavaa, en ajatellut nyt luovuttaa tämän asian suhteen. Oikeastaan on melko ahdistavaa istua koneella ja lukea muiden inttiin menevien/menneiden naisten blogeja, joissa kerrotaan kuinka he reenailevat 5x viikossa kuntosalia ja 7x aerobista (tai jotain..). Itse kun vain istuskelen ja datailen :D
Onnistumisen riemua ja itsensä (plus parin muunkin) yllättämistä: kipittelin viime viikolla 5,2km lenkin. Juosten. Yhtäjaksoisesti. Viikon saldoksi muodostui 13,1km juoksua, mikä nyt ei tietenkään ole matka eikä mikään muuta kuin tälläiselle sohvaperunalle.
Merkkailen Heiaheiaan aikalailla jokaikisen evän heilautuksen. Se näyttää silmääni paremmalta, kun merkintöjä on enemmän ;D Itsensä huijaamista? No ehkä vähän..
Näin viime yönä oikein kunnon inttiunen/-painajaisen! Astuin unessa palvelukseen jossain pikkuvaruskunnassa, jossa olin ainoa nainen komppaniassani. Tuomas oli siellä opastamassa minut tupaani ja tajusin, etten ollut lainkaan kertonut äitille menneeni inttiin! Siinä sitten koitin löytää puhelintani ja siihen laturia, jotka tietenkin olivat hukassa.. Siis tosi todennäköistä, että aloitan varusmiespalveluksen ja unohdan kertoa asiasta äitille? :D
PS. ValintatilaisuusTJ 8
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)