Tutorial: Inttinuttura

Lupasin joskus aikoja sitten tekeväni tutoriaalipostauksen nutturoista, joita itse käytin intissä. Vihdoinkin ihme on tapahtunut! Sain aikaiseksi väsättyä nutturantekovideon! 

Mitään hienoja ranskanletti tms systeemejä en osaa tehdä, joten turvauduin todella simppeleihin perusnutturoihin. Näiden tekeminen on nopeaa ja helppoa. Tarvitset vain pari pikkuponnaria ja yhden isomman "donitsin". Niillä pääsee jo hyvin alkuun.

Nuttura nro 1 on se, jota käytin etenkin p-kaudella, kun joku vielä jaksoi nipottaa hiuksista. Nutturasta tulee suht siisti ja kestävä.

Nutturaa nro 2 käytin kypärän kanssa, kun meillä ei saanut olla pelkkää lettiä. Tavisnuttura olisi ollut kypärän tiellä ja painanut takaraivoon. Pointtina on löysätä letin tyvessä olevaa ponnaria (tai tehdä letti kokonaan ilman sitä) ja kerätä letti kasaksi.

Nuttura nro 3 on huippunopea, mutta vaatii melko pitkät hiukset ja harjoittelua, jotta siitä saa tarpeeksi tiukan. Ideana on siis kiepauttaa hiukset solmuun ja kääräistä loppupätkä ponnarilla solmun ympärille. Juuri sopiva niihin hetkiin, kun on about 3sekunttia aikaa olla se tukka kiinni :D

Toivottavasti videosta saa selvää, vaikka se onkin melko pienenä tuossa. Ja kysykää toki jos jokin mietityttää!

Mikäli video ei näy tässä, käy katsomassa se Youtubesta! -> https://youtu.be/6qLL2pG2KTc

Aamut ne vain vähenee - TJ14

Meikä on taas lomilla! Viime viikonloppu kului gineksessä, joten ajattelin että on hyvä käyttää vikat lomapäivät pois ja lähteä jo keskiviikkona Erin kanssa loikoilemaan kotiin. Alkuviikon olin aivan rikkipoikkihajalla viikonlopun lenkitysten (5koiraa/päivä) ja tarhahuoltojen jäljiltä. Käytiin tuon gineskidutuksen lisäksi vielä parin tupalaisen kanssa potkunyrkkeilytreeneissä ja ne kyllä viimeistelivät totaalisen välikuoleman :D Onneksi nyt on 4 päivää tehokasta lepo- ja rentoutumisaikaa edessä, sillä ensi viikko kuluu kokonaisuudessaan harjoituksessa!

Koko skoissa viettämäni ajan odotin, koska pääsen johonkin "kunnon" harjoitukseen (eli isompaan harjoitukseen, jonne lähtee vain osa meistä). Kerta toisensa perään listalta ei ole löytynyt nimeäni ja olin jo luopunut toivosta. Sain kuitenkin viime viikolla kuulla, että pääsen ensi viikolla Helsinkiin harjoitukseen! Niin huikeeta ja samaan aikaan niin hajottavaa :D Minulle ei lähde koiraa mukaan, eli viimeiset hetkeni intissä joudun olemaan erossa Eristä... Se suorastaan vituttaa.

Viikonloppu oli todellinen Via Dolorosa, hommat veny vapaa-ajalle ja jalat huusivat hoosiannaa

Täs mä ja Ulpu, jota kiinostaa ihan kybäl + kokardi vinossa :D

Harjoitukseen pakkaaminen on aina yhtä tuskaa!

Sotkusta tärkeitä hankintoja :|

Eri vähän autto saamaan kaappii teksikuntoon :)

Kurssilaukku täynnä kotiin roudattavaa, Erin koirareppu ja kauppakassi.. Oli meinaa kantaminen!

Jännityksellä odotan, mitä ensi viikko tuo tullessaa. On ollut ainakin selkä ja hartiat aivan pirun kipeinä, että aamuja vain minulle tetsarin kanssa :) Kohta pitäisi kai kotiutuakin... Mitä jos ei halua?

Kaikkee sitä pitääkin kokeilla! Myös koirahiihtoa.

Koitan käyttää loput höllit ja köllit pois kuleksimasta, joten tähän väliin tuli anottua torstaista maanantaihin kestävä loma. Kyllähän tuo aina tarpeeseen tulee, varsinkin kun takana on gines ja mooonta kilsaa kävelyä/hiihtoa. En kyllä osaa enää edes lomilla levätä; tänäkin aamuna heräsin seiskan jälkeen, kävin koirien kanssa metsässä ja siskoni kanssa salilla. Ennen inttiin menoa en käynyt _ikinä_ salilla, joten jotain siellä on tapahtunut, kun tämmönen laiskamatokin jaksaa tehdä jotain :D Vedin jopa elämäni ekan leuan tänään! On meinaa habaisa olo :P

Viime viikonlopun gineksessä sain mahtavan tilaisuuden päästä kokeilemaan koiran kanssa hiihtämistä. En millään malttanut olla kokeilematta tuota alkuunsa melko päättömältä kuulostavaa asiaa, vaikka periaatteessahan en vielä osannut edes hiihtää pari viikkoa sitten. Kauhukuvat siitä, kuinka en hallitse vetävää koiraa enkä suksia yhtään ja kaadun rytinällä ojaan, olivat päällimmäisenä mielessä :D Sain kuitenkin kersantiltamme apua lähdössä ja siitähän se sitten alkoi sujumaan: Eri osasi vetää todella hienosti pysähtelemättä ja tekemättä muutakaan typerää ja minä pysyin pystyssä suksillani ja osasin jopa luistella eteenpäin! Vetästiin n. 7km lenkki ja koiramoottorista huolimatta olin kyllä aivan loppu sen jälkeen :D
Tykästyin tuohon hiihtoon niin, että kävin vielä toisenkin kerran viikonloppuna vetämässä sen samaisen lenkin. Ihan loistavaa liikuntaa sekä koiralle että ohjaajalle!

Huomenna käyn hakemassa Erin lomille pariksi päiväksi ja samassa suunnittelin käyväni sen kanssa Niinisalon koiraladulla vierailemassa.
Aamuja jäljellä enää tasan 40 (mikäli olen pysynyt laskuissani).

Tj59, still alive!

Yhä hengissä ja edelleenkin intissä parin kuukauden blogihiljaisuudesta huolimatta! Toisaalta on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta taas toisaalta tuntuu että kaikki on vain sitä samaa peruskauraa jatkuvasti eikä ole oikein mitään kirjoiteltavaa..
Olihan tässä välissä kuitenkin joulu, jonka sain suureksi onnekseni viettää kotona lomilla perheen parissa sekä uusivuosi, joka vierähti gineksessä kassulla. Kiinniolosta huolimatta kyseessä oli ehdottomasti paras vuodenvaihde varmaan ikinä (ainakaan niin pitkälle kuin meikäläisen muisti riittää). Sai viettää aikaa ihan huipputyyppien kanssa, varuskuntaravintola tarjosi oikeasti hyvää ruokaa, meininki oli rentoa jopa intin mittakaavalla ja mikä parasta: aamulla sai herätä klo 8 virkeenä, ilman krapulaa tai hirvittäviä "mitä sitä taas tuli tehtyä"-kauhukuvia :D Ja satuinpa olemaan päivystäjänä klo 00-02, elikkä tuli kätevästi toivoteltua kaikille hyvät uudet vuodet ihan ajallaan. UV kassulla oli siis täyttä parhautta. Alunperin hiukan hirvitti palata 12 päivän joululomaltani takaisin porttien sisään, mutta siinähän se meni yllättävän kivuttomasti.
Vuoden vaihtuessa myöskin prikaati, johon kuulun muutti nimensä Tykistöprikaatista Porin prikaatiksi. Aika härdelliähän se aluksi oli, kun yksikkö muuttui ja me koiranohjaajat muutettiin lähemmäs koiratarhoja (mikä oli aivan loistavaa tietenkin!).
Nykyään varuskunnassa haahuileekin jo tuhat uutta alokastakin meidän vanhojen lisäksi. Uusien mosien saapuminen palvelukseen tarkoittanee vissiin sitä, että me ollaan ne ns. kotiutuvat!? En halua kotiutua koskaan!
Perinteiseen tapaan taas läjä sekalaisia kuvia parin kuukauden varrelta:

Eri pääsi myöskin viettämään joululomaa.

Omien koirieni jouluposeeraus.

On ollut vissiin vähän kylmiä kelejä tuolla Nibizalla?

Tj61 ja päivän pokemon.

Uudet joukko-osastotunnukset lomatakkeihin.

Muke muisti meitä uudenvuodenaattona :D

Pakkanen ei oo mun juttuni :S

Eri lomilla ja tuhoontuomittu kalkkunalelu.

Intin oma jumppakeppi (:D) ja uusi ystäväni foamroller.

Eri edustaa

Eri lomilla ja meikäläisen tukkafiasko. Note to self: silkkipaperivärjäys ei lähdekkään pesussa pois...

Eilinen Manicrun-varustukseni. Oli muuten oikein huikee tapahtuma!

Semmossii kuulumisii tällä kertaa! Nyt äkkiä kamat kasaan ja piakkoin kohti varuskuntaa.

Eri pääsi lomilleee!

Tällä viikolla saatiin lupa alkaa ottamaan omia nimikoitamme lomille ja pitihän sitä Eri tuoda heti mukanaan kotiin! Hiukan jännitin, mitä tästäkin mahtaa tulla.. Että onko koira sisäsiisti? Haukkuuko se kerrostalossa yötä päivää ja yrittääköhän se syödä kaikki vastaantulevat koirat? No ei!

Eri otti vissiin heti kotikoiramoodin päälle, kun portista mentiin ulos. Yhtäkään vahinkoa ei ole sisälle tullut (no, käytiin kylläkin jo klo 6 aamulenkillä), muut koirat lenkillä eivät ole ongelma ja Eri tuli oikein hyvin toimeen äitini kääpiöpinserin Elviksenkin kanssa, kun yhdessä käytiin ulkoilemassa. Yönsä neiti nukkui kuin tukki ja muutenkin tää on vaan niin ihana otus! Mikäli nää lomat tosiaankin menee näin hyvin, niin Eri pääsee ehdottomasti useamminkin mukaani vähän virkistymään perusarjesta.

Eihän sitä ihan joka päivä saa lähteä makkarapötkö reisitaskussa ja sotakoira hihnan päässä lomille, joten olihan se ihan pakko käydä vähän kuvailemassa muistoksi. Seisaaltaan, istualtaan, polvelta.. Kaikkee löytyy :D

Saatiin viime viikolla meidän superhienot kurssipuvutkin! Vaikka tästä sai maksaa itsensä kipeeksi (melkeen 100€..), ei harmita yhtään! Tilasin myös kurssilaukun, joka osoittautui todella käteväksi lomarepuksi.

Vuotta vanhempi kuin viime lomilla

Heipähei! Kovasti yritin päivittää viime viikonloppuna gineksessäni tänne vähän kuulumisia, mutta koska Bloggerin mobiilisovellus, en pyrkimyksissäni onnistunut. Kirjoitin neljään kertaan tekstin, jonka sovellus joka kerta vain kadotti.. Hiukkasen turhauttavaa ja lopulta sitten luovutin. Kotikoneelta on niin paljon parempi päivitellä, kunhan vain muistaisi mitä kaikkea on kahdessa viikossa tapahtunutkaan!

Täytin vuosia 5.11, eli viime viikon keskiviikkona. Oli ainakin varsin ikimuistoinen 21v-synttäripäivä: klo 6 etuaamupalan kautta koirien kanssa maastoon koko päiväksi. Päästiin Erin kanssa iltapäivästä vetämään yksi case ja onnistuttiin siinä tosi hyvin. Jäi ainakin hyvä muisto! 

 

Hiukan jäi kyllä toivomisen varaa tuon synttärilounaan suhteen :D Ensi vuonna toivon mukaan jotain hiukan juhlavampaa kuin tämä: 

  

Nibizalle saapui talvi viime viikonloppuna. Olin sopivasti gines, joten pääsin nauttimaan lumisista maisemista oikein urakalla! Luonto oli kyllä todella upea hetken aikaa, kunnes vesisade pilasi senkin. Eri ainakin nautti lumipalloista ihan hulluna, ja käytiin me yksi lumienkelikin tekemässä :P

on se vaan niiiin ihana!

 

Joku talven tonttu

 Tämä viikko kului sairastellessa: on ollut kurkku kipeänä jo melkein viikon ja keuhkoilla tuntuu olevan pyrkimys tulle ulos yskiessä.. Kävin varuskuntasairaalassa sekä tiistaina että keskiviikkona kuulemassa, etten ole tarpeeksi kipeä saadakseni VP:tä.. On se kumma kun ei 21-vuotiaana ihminen muka tiedä omaa oloaan paremmin kuin vastapäätä istuva sairanhoitaja, joka tuskin edes vilkaisi päin. En ihan huvin vuokseni viitsi veksissä rampata ja jos sinne satun eksymään, niin olo on todella sen mukainen etten kykene palvelukseen osallistumaan. Kunpa se sh olisi tuon uskonut, kun lätkäsi minulle yhden VUP:n (vapautus ulkopalveluksesta) ja käski tulle huomenna uudestaan.. Ensi viikolla olisi luvassa leiri ja olisi ollut ihan tosi jees parantua ennen sitä.. Huonolta näyttää näillä näkymin: kurkku on yhäkin kipeänä ja mihinkään fyysiseen en edes uskalla kuvitella kykeneväni.. Mutta "sellaista se joskus on", lainatakseni sairaanhoitajan sanoja.

Alkuviikosta kääntyi aamujunakin! Tänään aamuja näyttäisi olevan jäljellä 123. Loppuun vielä random-otos keskittyneestä tankkaajasta.. :D

Kuvapläjäystä ja kuulumisia

Heipä hei! Se ois tänään TJ136 eli piakkoin kääntyy aamujunakin! Ensi viikonloppuna olen taas gines (miten tuo 4 viikkoa aina meneekin niin äkkiä!?). Toisaalta, mikä sen lepposampaa kuin lenkitellä koiria koko viikonloppu? Ei oo valittamista ;)

Arki rullaa yhäkin tasaiseen tahtiin ja päivät ovat täyttyneet koirien lenkityksistä, tarhahuolloista, tottiksesta,  taistelusta rakennetulla alueella, liikuntakoulutuksesta.. Viime viikolla oli kyllä yksi ihan spesiaalipäivä, kun päästiin sotainvalidien vuosijuhlaan avustamaan ja pitämään narikkaa. Tilaisuus järjestettiin Yyterin kylpylässä ja oli kyllä tosi mahtava päästä kokemaan jotain ihan muuta kuin sitä tavallista kasarmielämää. Saatiin syödä jopa lounas buffetissa ja olihan se nyt miljoona kertaa parempaa safkaa kuin se mihin on tottunut.

Kuluneella viikolla päästiin myös kokeilemaan ekaa kertaa Canicrossia koirien kanssa. Kyseessä on siis koiran kanssa juoksemista niin, että itsellä on juoksuvyö ja koiralla vetovaljaat. Melkoisen vauhdikasta menoa muuten oli! Itse onnistuin tietenkin eksymään ennaltamäärätyltä 5km lenkiltä ja kirmattiin Heko-koiran kanssa läpi vetisen suon.. Viimeistään siinä kohtaa taisin tajuta, ettei tää tainnut ihan olla se reitti, jolla olisi pitänyt olla. Kerran jouduin noukkimaan jalasta irroneen lenkkarinkin sieltä suosta ja toteemaan, että olen aivan totaalisen eksyksissä. Onneksi en ollut ainoa epäonninen ja lopulta meitä oli neljä canicrossaajaa ajautunut harhaan sinne keskelle suota. Ei siinä mitään, kysyttiin hiukan neuvoa ohikulkijalta ja suunnisteltiin takaisin kassulle melkein Kankaanpään keskustan kautta. Viiden kilsan lenkistä tulikin 12km extreme run läpi suon, turpeen, muhjun ja kaupungin.. Koira ainakin vaikutti tyytyväiseltä kunnon lenkkiin! Ohjaaja sen sijaan on edelleenkin, 3 päivää myöhemmin, aivan totaalisen rikki :D

 

 

 

 

 

Siinä ne minun 140e lenkkarit kylpee suossa..

Joskus koiran kanssa kun käppäilee aamulenkillä on vain ihan pakko pysähtyä ihailemaan upeeta luontoa... Ja räpsästä äkkiä pari kuvaa talteen, vaikka eihän nuo näytä läheskään niin hienoilta kuin todellisuudessa :)

Ajatus ei meinaa nyt oikein kulkea, kun on jälleen kerran hiukan kiirus saada kaikki hommat tehtyy ennen paluuta "kotiin". Tässä siis pläjäys instaan päivittämiäni kuvia sekalaisessa järjestyksessä:

Edessä lomat ni johan jaksaa hymyilyttää. Ja huomatkaahan saunasärmätty lättyni ;P

Teinipeili juuri ennen lomillelähtöä.

"Raskaat työt vaatii raskaat huvit" :D

Poriin aukesi torstaina upea uusi kauppakeskus Puuvilla ja sinnehän piti heti päästä käymään! Joku vain meni ja pilasi sovituskoppiselfieni perskule!

Back to bisnes ja sillee.

E-kauden viikko 5, yhä hengissä!

Tervehdys piitkästä aikaa! Tuntuu etten osaa enää edes näpyttää tietokoneen näppistä kun niin kauan oon ollut datailematta.. 5 viikkoa erikoiskoulutuskautta takana ja olen oppinut aivan järjettömästi uusia asioita, kokenut unohtumattomia hetkiä ja ennen kaikkea saanut todeta päässeeni juuri oikeaan koulutushaaraan. Koirapuoli on ihan parhautta (ainakin suurimmaksi osaksi ;)! Ihmiset ovat ihan huippuja ja tekeminen mielenkiintoista. Voiko sitä enempää edes toivoa armeijalta?

Saatiin jo hetken aikaa sitten omat nimikkokoiramme. Itselleni kävi onni, sain nimikokseni juurikin toivomani yksilön: saksanpaimenkoira Erin, joka on aivan huippujäljestäjä ja muutenkin vallan ihana touhutassu. Eri on kooltaan tarhan pienimpiä, mikä sopii minulle oikein hyvin. Hän on myöskin jo tosi kokenut sotakoira, eli Eri tulee opettamaan minua enkä minä sitä :)

Huikee jälkikoira Eri ja sitä ohjaava taistelutatti

 Arki on alkanut rullaamaan koirien ympärillä; joka-aamuisiin koiralenkkeihin on alkanut tottumaan ja niistä on todella alkanut jopa nauttimaan, tarhojen siivoamiset sujuvat rutiinilla ja pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää yhä enemmän koirista ja niiden käyttäytymisestä. Viidessä viikossa ei nyt tietenkään mitään älyttömiä ole ehtinyt sisäistämään, mutta esimerkiksi aiemmin minulle täysin tuntematon asia, eli jäljestys, on tullut melko tutuksi. On päässyt tekemään jälkiä, ajamaan niitä ja seuraamaan muiden työskentelyä. Olen myös saanut aivan uudenlaisen kuvan siitä, mitä sotakoiranohjaajan tehtäviin voisi tositilanteessa kuulua. Ennen kun näkemykseni asiasta oli melko epämääräinen "se hengaa sen koiran kanssa siellä mettässä?". Uusien asioiden listalta löytyy myös taistelutekninen tottis sekä asutuskeskustaistelu.

Omien jälkien alut ja loput on helppo tunnistaa ;)

Viime ja edellisviikkoina oltiin maastossa leireilemässä. Vaikka teltassa nukkuminen tuntuukin hajottavalta, pohjimiltani salaa jopa tykkään leirielämästä. Eipä olisi uskonut, että tätä kaupunkilaistyttöä saisi koskaan viihtymään metsän siimeksessä siinä määrin, että vapaaehtoinen retkeily omalla ajalla kuulostaa jo melkein houkuttelevalta! Sen patikoimisen aika tulee kyllä vasta sitten, kun olen saanut tämän "pakollisen" metsässä samoilun suoritettua :P

Isi vinkkasi tekemään "kenttäcapuccinoa": maastomuonapakkauksen kaakao ja pikakahvi sekaisin. Oli hyvää!

Elämäni ensimmäinen onnistunut ihan itsenäinen kaminansytytys!

Maastomuonapakkauksesta pikapuuroa ja LämminKuppi-kiisseliä aamupalaksi.

Tämä viikko hurahti niinkin mahtavissa merkeissä kuin B-ajolupakurssilla. Ihan huikeita ajokokemuksia sekä lupa ajaa Puolustusvoimien maastohenkilöautoja jäi siis tästä viikosta käteen. En olisi koskaan uskonut millaisista mäistä ja hiekkasohjoista voikaan maasturilla edes mennä! Vaikka olihan meillä vehkeetkin melko sopivat siihen: LandRover defendereitä sekä G-mersuja. Noilla kun meinasi jäädä jumiin, pisti nelivedon. Jos ei auttanut, pisti hitaan nelivedon. Ja jos sekään ei vielä auttanut, lukitsi akselit ja johan lähti auto kiipeämään vaikka kuinka jyrkkää mäkeä. Maastossa ajelemisen lisäksi istuttiin myös jonkin verran oppitunneilla (mikä ei tee koskaan pahaa! Kertaus on opintojen äiti ;) ja annettiin ajonäyte taajamassa ajamisesta ajo-opettajalle. Itse olin päivän 14. ajonäytteen antaja ja vasta toinen joka ylsi hyvään suoritukseen. Salaa olin ehkä hieman ylpeä: en olekkaan niin surkea kuski kuin olen aina manannut.

Nyt minulla on ruhtinaallinen kolmen päivän loma! Palaan vasta maanantaina varuskuntaan, koska menin anomaan HL:n jotta pääsisin hierojalle. Eipä tämä ole kuin vasta toinen käyttämäni henkilökohtainen vapaapäivä ja niitähän on meillä 255vrk palvelevilla 12 käytettävissä :P Ensi viikonloppuna olenkin sitten kiinni. Meillä rullaa joka neljäs viikko kiinniolovuorot, jolloin viikonloppu vietetään koiria lenkitellen ja rötväillen. Viime kiinniolossa lenkitin koiria lauantaina 20km ja sunnuntaina 10km.. Jalat kyllä kiittivät! :D

Muutamia randomeita kuvia edeltäviltä viikoilta:

Vila ja Ratita tulivat hakemaan minnuu lomille :3

Ihana Eri-neiti

Note to self: ei hanskoja liian liki nuotiota... Kunpa pääsis varusvaihtoon!

Lomilla saa syödä sipsiä aamupalaks, eiks nii?

Se on vissii syksy ny..?

Koirapartion maaliosastossa tiedustelijana. Ihan parasta!

Ratitan totinen katse Hämeenkankaan maisemissa..

Semmoista kivaa muuten vielä, että onnistuin tuhoamaan iPhoneni tiistaina! Se vain lipashti polvenkorkeudelta tuvan lattialle ja näyttö pimahti.. Harmitti aivan järkyttävästi! No toisaalta.. Tulipahan hyvä syy ostaa uusi luuri sen maailman paskimmalla akulla varustetun omenan tilalle. Kävin suoraan lomille päästyäni Gigantissa hakemassa LG G2 Minin. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä, saapi nähdä kuinka yhteiselomme lähtee käyntiin :P

TJ lienee 166 eli yli 1/3 palveluksesta takana päin... Hurjaa!