Eri pääsi lomilleee!

Tällä viikolla saatiin lupa alkaa ottamaan omia nimikoitamme lomille ja pitihän sitä Eri tuoda heti mukanaan kotiin! Hiukan jännitin, mitä tästäkin mahtaa tulla.. Että onko koira sisäsiisti? Haukkuuko se kerrostalossa yötä päivää ja yrittääköhän se syödä kaikki vastaantulevat koirat? No ei!

Eri otti vissiin heti kotikoiramoodin päälle, kun portista mentiin ulos. Yhtäkään vahinkoa ei ole sisälle tullut (no, käytiin kylläkin jo klo 6 aamulenkillä), muut koirat lenkillä eivät ole ongelma ja Eri tuli oikein hyvin toimeen äitini kääpiöpinserin Elviksenkin kanssa, kun yhdessä käytiin ulkoilemassa. Yönsä neiti nukkui kuin tukki ja muutenkin tää on vaan niin ihana otus! Mikäli nää lomat tosiaankin menee näin hyvin, niin Eri pääsee ehdottomasti useamminkin mukaani vähän virkistymään perusarjesta.

Eihän sitä ihan joka päivä saa lähteä makkarapötkö reisitaskussa ja sotakoira hihnan päässä lomille, joten olihan se ihan pakko käydä vähän kuvailemassa muistoksi. Seisaaltaan, istualtaan, polvelta.. Kaikkee löytyy :D

Saatiin viime viikolla meidän superhienot kurssipuvutkin! Vaikka tästä sai maksaa itsensä kipeeksi (melkeen 100€..), ei harmita yhtään! Tilasin myös kurssilaukun, joka osoittautui todella käteväksi lomarepuksi.

Vuotta vanhempi kuin viime lomilla

Heipähei! Kovasti yritin päivittää viime viikonloppuna gineksessäni tänne vähän kuulumisia, mutta koska Bloggerin mobiilisovellus, en pyrkimyksissäni onnistunut. Kirjoitin neljään kertaan tekstin, jonka sovellus joka kerta vain kadotti.. Hiukkasen turhauttavaa ja lopulta sitten luovutin. Kotikoneelta on niin paljon parempi päivitellä, kunhan vain muistaisi mitä kaikkea on kahdessa viikossa tapahtunutkaan!

Täytin vuosia 5.11, eli viime viikon keskiviikkona. Oli ainakin varsin ikimuistoinen 21v-synttäripäivä: klo 6 etuaamupalan kautta koirien kanssa maastoon koko päiväksi. Päästiin Erin kanssa iltapäivästä vetämään yksi case ja onnistuttiin siinä tosi hyvin. Jäi ainakin hyvä muisto! 

 

Hiukan jäi kyllä toivomisen varaa tuon synttärilounaan suhteen :D Ensi vuonna toivon mukaan jotain hiukan juhlavampaa kuin tämä: 

  

Nibizalle saapui talvi viime viikonloppuna. Olin sopivasti gines, joten pääsin nauttimaan lumisista maisemista oikein urakalla! Luonto oli kyllä todella upea hetken aikaa, kunnes vesisade pilasi senkin. Eri ainakin nautti lumipalloista ihan hulluna, ja käytiin me yksi lumienkelikin tekemässä :P

on se vaan niiiin ihana!

 

Joku talven tonttu

 Tämä viikko kului sairastellessa: on ollut kurkku kipeänä jo melkein viikon ja keuhkoilla tuntuu olevan pyrkimys tulle ulos yskiessä.. Kävin varuskuntasairaalassa sekä tiistaina että keskiviikkona kuulemassa, etten ole tarpeeksi kipeä saadakseni VP:tä.. On se kumma kun ei 21-vuotiaana ihminen muka tiedä omaa oloaan paremmin kuin vastapäätä istuva sairanhoitaja, joka tuskin edes vilkaisi päin. En ihan huvin vuokseni viitsi veksissä rampata ja jos sinne satun eksymään, niin olo on todella sen mukainen etten kykene palvelukseen osallistumaan. Kunpa se sh olisi tuon uskonut, kun lätkäsi minulle yhden VUP:n (vapautus ulkopalveluksesta) ja käski tulle huomenna uudestaan.. Ensi viikolla olisi luvassa leiri ja olisi ollut ihan tosi jees parantua ennen sitä.. Huonolta näyttää näillä näkymin: kurkku on yhäkin kipeänä ja mihinkään fyysiseen en edes uskalla kuvitella kykeneväni.. Mutta "sellaista se joskus on", lainatakseni sairaanhoitajan sanoja.

Alkuviikosta kääntyi aamujunakin! Tänään aamuja näyttäisi olevan jäljellä 123. Loppuun vielä random-otos keskittyneestä tankkaajasta.. :D

Kuvapläjäystä ja kuulumisia

Heipä hei! Se ois tänään TJ136 eli piakkoin kääntyy aamujunakin! Ensi viikonloppuna olen taas gines (miten tuo 4 viikkoa aina meneekin niin äkkiä!?). Toisaalta, mikä sen lepposampaa kuin lenkitellä koiria koko viikonloppu? Ei oo valittamista ;)

Arki rullaa yhäkin tasaiseen tahtiin ja päivät ovat täyttyneet koirien lenkityksistä, tarhahuolloista, tottiksesta,  taistelusta rakennetulla alueella, liikuntakoulutuksesta.. Viime viikolla oli kyllä yksi ihan spesiaalipäivä, kun päästiin sotainvalidien vuosijuhlaan avustamaan ja pitämään narikkaa. Tilaisuus järjestettiin Yyterin kylpylässä ja oli kyllä tosi mahtava päästä kokemaan jotain ihan muuta kuin sitä tavallista kasarmielämää. Saatiin syödä jopa lounas buffetissa ja olihan se nyt miljoona kertaa parempaa safkaa kuin se mihin on tottunut.

Kuluneella viikolla päästiin myös kokeilemaan ekaa kertaa Canicrossia koirien kanssa. Kyseessä on siis koiran kanssa juoksemista niin, että itsellä on juoksuvyö ja koiralla vetovaljaat. Melkoisen vauhdikasta menoa muuten oli! Itse onnistuin tietenkin eksymään ennaltamäärätyltä 5km lenkiltä ja kirmattiin Heko-koiran kanssa läpi vetisen suon.. Viimeistään siinä kohtaa taisin tajuta, ettei tää tainnut ihan olla se reitti, jolla olisi pitänyt olla. Kerran jouduin noukkimaan jalasta irroneen lenkkarinkin sieltä suosta ja toteemaan, että olen aivan totaalisen eksyksissä. Onneksi en ollut ainoa epäonninen ja lopulta meitä oli neljä canicrossaajaa ajautunut harhaan sinne keskelle suota. Ei siinä mitään, kysyttiin hiukan neuvoa ohikulkijalta ja suunnisteltiin takaisin kassulle melkein Kankaanpään keskustan kautta. Viiden kilsan lenkistä tulikin 12km extreme run läpi suon, turpeen, muhjun ja kaupungin.. Koira ainakin vaikutti tyytyväiseltä kunnon lenkkiin! Ohjaaja sen sijaan on edelleenkin, 3 päivää myöhemmin, aivan totaalisen rikki :D

 

 

 

 

 

Siinä ne minun 140e lenkkarit kylpee suossa..

Joskus koiran kanssa kun käppäilee aamulenkillä on vain ihan pakko pysähtyä ihailemaan upeeta luontoa... Ja räpsästä äkkiä pari kuvaa talteen, vaikka eihän nuo näytä läheskään niin hienoilta kuin todellisuudessa :)

Ajatus ei meinaa nyt oikein kulkea, kun on jälleen kerran hiukan kiirus saada kaikki hommat tehtyy ennen paluuta "kotiin". Tässä siis pläjäys instaan päivittämiäni kuvia sekalaisessa järjestyksessä:

Edessä lomat ni johan jaksaa hymyilyttää. Ja huomatkaahan saunasärmätty lättyni ;P

Teinipeili juuri ennen lomillelähtöä.

"Raskaat työt vaatii raskaat huvit" :D

Poriin aukesi torstaina upea uusi kauppakeskus Puuvilla ja sinnehän piti heti päästä käymään! Joku vain meni ja pilasi sovituskoppiselfieni perskule!

Back to bisnes ja sillee.

Tj 145 ja päivän pokemonina Zapdos

Taas on yksi viikko lopuillaan ja tarkalleen ottaen E-kauden vika sellainen. Ens viikosta starttaa joukkokoulutuskausi, joka kestääkin sitten loppupalveluksen ajan (19viikkoo? Ehkä..). Nyt sitä vissiin pitäisi jo osatakin jotain, eikä voi väittää ettäkö ihan olisi metsään opit menneet edes minun kohdallani. Opittua on tullut vaikka ja mitä, nyt viimeisimpinä ollaan harjoiteltu mm. koiran ohjaamista suojelutilanteessa. Se oli kyllä todella mielenkiintoista ja oikeastaan aika hurjaakin! Olisivat kyllä saaneet olla ne taliaivot katsomassa, joiden mielestä koirapuoli on pelkkää naurettavaa koirankusetusta, että millaisia hurttia nää meidän fifit todellisuudessa osaavatkaan olla roikkuessaan kaikin hampain maalimiehen hihassa :D

Edellispäivänä oltiin piiitkästä aikaa ampumaradalla kohdistelemassa uusia aseitamme. Oma taittoperäni ei ihan mikään maailman luotettavin kapistus ollutkaan, kun kerran säädöt menivät loppumaan kesken kohdistelun. Ammun aseella siis yhäkin 20cm alakanttiin eikä takatähtäintä saa enää enempää siirrettyä eteenpäin iskemien nostamiseksi... Nise! (Niinkuin täällä on porukalla tapana sanoa :P) Lienee siis jälleen edessä aseen vaihto ja hillitön varastoöljyjen puunaaminen..

Rynkyn lisäksi olin myöskin melko epäonninen persuksen alle saamani polkupyörän suhteen. Tätä episodia kuvaa ehkä parhaiten viesti, jonka pistin tuoreeltaan siskoilleni whatsapp-ryhmässämme:
"Tänä aamuna polkastiin ampumaradal ja sain melko hyvän pyörän alleni, siinä ei kyl toiminu jarrut, kumeissa ei ollu ilmaa, satula keikku perseen alta pois ja rengaski oli vääntyny. Muuten se oli ihan hyvä. Kuulemani määritelmä kelvolliselle pyörälle veti kyl sanattomaks: "jos siinä on kaks rengasta ja polkimet ja ne polkimet jopa pyörittää niitä renkaita ni kaikki on hyvin" kaikil ei kyl käyny niinkään hyvin ku mul: yhel ei joskus ollu poljinta ja toisen pyörä suti joka toisel polkasul tyhjää.. Ja ajettii tietty tuhatta ja sataa soratiellä alamäkeen. Ilman jarruja. Onneks oli kuitenkin toi styroxipotta pipon päällä leijumassa, ei tarvinnu pelätä henkensä edestä :)"
Sarkasmiahan tuo on, vaikkakin ihan totta :D Ei kyllä kehtaa valittaa, tuo rämäpyöräily voitti siltikin sen p-kauden aikaisen juoksemisen sinne a-radalle! Ja olen kuullut, ettei intin pyörä ole true inttifillari mikäli siinä ei ole edes jonkinsorttista häikkää :P

Perjantai klo 15:30 olisi jälleen aika siirtyä pariksi päiväksi lomille. Muu yksikkö lähtikin jo torstaina HL:n viettoon, mutta itse halusin maanantaisen vapaani jälkeen olla säästäväinen lomien suhteen ja päätin jäädä nohevana skoijarina gines-ryhmän avuksi vielä yhdeksi päiväksi kassulle. Päästiinpähän tekemään ns hyviä paskahommia eli paskapartiota! Jäisten kakkakikkareiden noukkiminen tarha-alueelta haravoilla kottikärryyn oli oikeastaan ihan leppoisaa puuhaa. Eniten täällä on ruvennut hajottamaan kylmyys. Kun on aina vaan vilu jostain, useimmiten joka paikasta.. Fiksusti pukeutuminen tulee päivä päivältä tutummaksi ja nykyisin osaan jo melkein valita sopivasti päälle puettavaa. Ei se silti kohmeisiin sormiin ja naamatauluun auta, niitä kun on vaan mahoton pitää lämpösenä.. onneksi ensi viikolla pääsee eroon taas hetkeksi näistä "tuntuu kuin -12" pakkasista! Lupasivat nimittäin lämpimämpää.

Ainiin! Mepä saatiinkin viime viikolla ne kovasti himoitut koulutushaaramerkit! On se kyllä niiin komia siinä lomatakin hihassa että! Oon siis nykysin true skoijari ;P

Aamut juoksee, arki rullaa

Heippa! Selvästikkin alkanut arki muuttumaan rutiiniksi, kun tuntuu ettei ole oikein mitään sen kummempaa kerrottavaa. Koiria on tullut lenkitettyä _paljon_ etenkin nyt parina viikkona, kun osa porukasta on ollut harjoituksessa muualla. Itse olen kassulle jääneessä porukassa ja täällä me ollaan puolikkaalla miehityksellä sitten pyöritetty arkea. Lisäksi olin viikonlopun gines, jolloin kävelykilometrejä tietenkin aina kertyy enemmän, kun muutamaan ukkoon lenkitetään koko koiratarhallinen enemmän tai vähemmän yli-innokkaita vetureita. Kävelykunto on siis kohonnut ihan huimasti! Nykyään ei tunnu juurikaan missään kävellä neljättä kertaa saman päivän aikana vajaa 5km lenkkiä. Ennen olisi kyllä ollut jalat aivan tohjona :D

Ollaan päästy muutamaan otteeseen jo tottistelemaan nimikkojemme kanssa ja meillä Erin kanssa treenit ovat lähinnä koostuneet leikistä ja sitä kautta suhteen luomisesta. Onneksi Eri on aivan hulluna patukoihin ja tekisi niiden eteen vaikka kärrynpyörän. On niin paljon helpompi harjoitella tottelevaisuutta koiran kanssa, joka innostuu lelusta tai edes ruuasta!

Alkuviikosta täällä koirapuolella kävi pari opiskelijaryhmää tutustumassa toimintaan ja puitteisiin. Yksi ohjaajista pääsi näyttämään heille miltä tottistreeni sotakoirapuolella näyttää ja yksi ohjaamaan koiraa suojelutilanteessa (eli niin että koira puree suojapukuun pukeutunutta maalimiestä). Sattuma sinänsä, että toinen vierailijaryhmistä oli entisestä lukiostani, toivottavasti edes joku heistä sai jonkinlaista innostusta sotakoiranohjaajaksi ryhtymisestä!

Perjantaina häämöttää kiinniolon jälkeinen lomillepääsy, sitä on meinaa tullut venattua! Hiukan on kyllä kipeä olo, kurkkuun sattuu ja yleensäkin sellainen junan alle jäänyt fiilis. Onneksi tuo viikonloppu kerkiää sopivasti saapumaan niin voin tarvittaessa sairastaa lomilla.. Sillee kuin jokainen tunnollinen taistelija tietenkin tekee!

Btw, meillä on muuten täällä Niinisalossa sellainen älyttömän siisti systeemi, että kuntoilemalla vapaa-ajallaan voi kerätä kuntoisuuslomia! 15kertaa kun käy pumppaamassa rautaa (tai venyttelemässä, soutelemassa, jumppaamassa, chillailemassa...) salilla, jolkottelee n.5km lenkin, käy pelaamassa kamujen kanssa fudista, tai ihan mitä vain muuta lajia, lenkittää nimikkoaan... eli siis tekee jotain fyysisesti aktiivista, niin ansaitsee yhden KL:n. 255vrk palvelevilla on mahdollisuus kerätä 3 vapaapäivää tällä systeemillä. Itse olen saanut kasaan 13merkkiä, eli kohta on kuntsari takataskussa!

Kohtapa onkin e-kausi pulkassa ja ois aika startata joukkokoulutuskausi. Aamuja takana 102, edessä 153. Aika se vain liitää, kohtahan on joulukin! Enkä edes ole silloin kiinni! Vain uutena vuotena.. (meinasin kirjoittaa "kohtahan on jo talvikin", mutta sitten muistin että täällä talven ihmemaassa satoikin jo lähes lumeksi luettavaa mikroskooppista eritettä taivaalta.. eipä siis tarvi talvea pahemmin odotella.. kunpa nyt vaan tulis se syksy takaisin! Tai kesä!?)

Note to self: 7viikkoa ilman varusvaihtoa ja pv:hän kieltää kotipesun.. ois vissiin hiukan mähmäset kuteet! Miten satunkin aina olemaan lomilla tai asevarastolla, kun olisi aika käydä pyykillä?

No niimpä! :P

Tottistelemaan menossa

Yo! Badass! Ginesgonahdus, ei kylläkään pysyvä vaan lavastettu ;)

E-kauden viikko 5, yhä hengissä!

Tervehdys piitkästä aikaa! Tuntuu etten osaa enää edes näpyttää tietokoneen näppistä kun niin kauan oon ollut datailematta.. 5 viikkoa erikoiskoulutuskautta takana ja olen oppinut aivan järjettömästi uusia asioita, kokenut unohtumattomia hetkiä ja ennen kaikkea saanut todeta päässeeni juuri oikeaan koulutushaaraan. Koirapuoli on ihan parhautta (ainakin suurimmaksi osaksi ;)! Ihmiset ovat ihan huippuja ja tekeminen mielenkiintoista. Voiko sitä enempää edes toivoa armeijalta?

Saatiin jo hetken aikaa sitten omat nimikkokoiramme. Itselleni kävi onni, sain nimikokseni juurikin toivomani yksilön: saksanpaimenkoira Erin, joka on aivan huippujäljestäjä ja muutenkin vallan ihana touhutassu. Eri on kooltaan tarhan pienimpiä, mikä sopii minulle oikein hyvin. Hän on myöskin jo tosi kokenut sotakoira, eli Eri tulee opettamaan minua enkä minä sitä :)

Huikee jälkikoira Eri ja sitä ohjaava taistelutatti

 Arki on alkanut rullaamaan koirien ympärillä; joka-aamuisiin koiralenkkeihin on alkanut tottumaan ja niistä on todella alkanut jopa nauttimaan, tarhojen siivoamiset sujuvat rutiinilla ja pikkuhiljaa sitä alkaa ymmärtää yhä enemmän koirista ja niiden käyttäytymisestä. Viidessä viikossa ei nyt tietenkään mitään älyttömiä ole ehtinyt sisäistämään, mutta esimerkiksi aiemmin minulle täysin tuntematon asia, eli jäljestys, on tullut melko tutuksi. On päässyt tekemään jälkiä, ajamaan niitä ja seuraamaan muiden työskentelyä. Olen myös saanut aivan uudenlaisen kuvan siitä, mitä sotakoiranohjaajan tehtäviin voisi tositilanteessa kuulua. Ennen kun näkemykseni asiasta oli melko epämääräinen "se hengaa sen koiran kanssa siellä mettässä?". Uusien asioiden listalta löytyy myös taistelutekninen tottis sekä asutuskeskustaistelu.

Omien jälkien alut ja loput on helppo tunnistaa ;)

Viime ja edellisviikkoina oltiin maastossa leireilemässä. Vaikka teltassa nukkuminen tuntuukin hajottavalta, pohjimiltani salaa jopa tykkään leirielämästä. Eipä olisi uskonut, että tätä kaupunkilaistyttöä saisi koskaan viihtymään metsän siimeksessä siinä määrin, että vapaaehtoinen retkeily omalla ajalla kuulostaa jo melkein houkuttelevalta! Sen patikoimisen aika tulee kyllä vasta sitten, kun olen saanut tämän "pakollisen" metsässä samoilun suoritettua :P

Isi vinkkasi tekemään "kenttäcapuccinoa": maastomuonapakkauksen kaakao ja pikakahvi sekaisin. Oli hyvää!

Elämäni ensimmäinen onnistunut ihan itsenäinen kaminansytytys!

Maastomuonapakkauksesta pikapuuroa ja LämminKuppi-kiisseliä aamupalaksi.

Tämä viikko hurahti niinkin mahtavissa merkeissä kuin B-ajolupakurssilla. Ihan huikeita ajokokemuksia sekä lupa ajaa Puolustusvoimien maastohenkilöautoja jäi siis tästä viikosta käteen. En olisi koskaan uskonut millaisista mäistä ja hiekkasohjoista voikaan maasturilla edes mennä! Vaikka olihan meillä vehkeetkin melko sopivat siihen: LandRover defendereitä sekä G-mersuja. Noilla kun meinasi jäädä jumiin, pisti nelivedon. Jos ei auttanut, pisti hitaan nelivedon. Ja jos sekään ei vielä auttanut, lukitsi akselit ja johan lähti auto kiipeämään vaikka kuinka jyrkkää mäkeä. Maastossa ajelemisen lisäksi istuttiin myös jonkin verran oppitunneilla (mikä ei tee koskaan pahaa! Kertaus on opintojen äiti ;) ja annettiin ajonäyte taajamassa ajamisesta ajo-opettajalle. Itse olin päivän 14. ajonäytteen antaja ja vasta toinen joka ylsi hyvään suoritukseen. Salaa olin ehkä hieman ylpeä: en olekkaan niin surkea kuski kuin olen aina manannut.

Nyt minulla on ruhtinaallinen kolmen päivän loma! Palaan vasta maanantaina varuskuntaan, koska menin anomaan HL:n jotta pääsisin hierojalle. Eipä tämä ole kuin vasta toinen käyttämäni henkilökohtainen vapaapäivä ja niitähän on meillä 255vrk palvelevilla 12 käytettävissä :P Ensi viikonloppuna olenkin sitten kiinni. Meillä rullaa joka neljäs viikko kiinniolovuorot, jolloin viikonloppu vietetään koiria lenkitellen ja rötväillen. Viime kiinniolossa lenkitin koiria lauantaina 20km ja sunnuntaina 10km.. Jalat kyllä kiittivät! :D

Muutamia randomeita kuvia edeltäviltä viikoilta:

Vila ja Ratita tulivat hakemaan minnuu lomille :3

Ihana Eri-neiti

Note to self: ei hanskoja liian liki nuotiota... Kunpa pääsis varusvaihtoon!

Lomilla saa syödä sipsiä aamupalaks, eiks nii?

Se on vissii syksy ny..?

Koirapartion maaliosastossa tiedustelijana. Ihan parasta!

Ratitan totinen katse Hämeenkankaan maisemissa..

Semmoista kivaa muuten vielä, että onnistuin tuhoamaan iPhoneni tiistaina! Se vain lipashti polvenkorkeudelta tuvan lattialle ja näyttö pimahti.. Harmitti aivan järkyttävästi! No toisaalta.. Tulipahan hyvä syy ostaa uusi luuri sen maailman paskimmalla akulla varustetun omenan tilalle. Kävin suoraan lomille päästyäni Gigantissa hakemassa LG G2 Minin. Toistaiseksi vaikuttaa hyvältä, saapi nähdä kuinka yhteiselomme lähtee käyntiin :P

TJ lienee 166 eli yli 1/3 palveluksesta takana päin... Hurjaa!

Vastauspostaus 2/2

Heippa! Kerkesi hetki vierähtää välissä, mutta nyt kerkeen sopivasti näpyttelemään loppuihin kysymyksiin vastaukset.

Yhäkin painotan sitä, että kaikki kirjoittamani perustuu omiin henkilökohtaisiin mielipiteisiini ja ajatuksiin. Blogini sisältö ei vastaa PV:n tai sen henkilökunnan mielipiteitä/virallista kantaa, vaan vain ja ainoastaan minun.

IHMISSUHTEET INTISSÄ

Oletko ystävystynyt?

Alokastuvassa sitä tuli melko läheiseksi omien tupalaistensa kanssa. Olen saanut paljon uusia kavereita ja uskon, että kotiutuessani sitten joskus, minulle jää käteen myös todellisia ystäviä.

Minkä ikäisiä muut tuvassasi olleet naiset ovat ?

Täällä naisten ikä on ollut mitä vain väliltä 18v ja 29v. Nuorimpia (-95) on tietenkin valtaosa.

Ovatko suhteet armeijassa todellisia ?

Täällä tulee vietettyä samojen ihmisten kanssa valtavasti aikaa ja sitä alkaa todella tietämään millaisia nämä ovat. Ehkä siksi intissä ystävyyssuhteista tuleekin niin vahvoja, kun jossain kohtaa alkaa väkisinkin tuntemaan toisen jo liiankin hyvin. Mikäli meinasit romanssisuhteita, niistä en osaa sanoa. Toisaalta ihmiset saattavat löytää juuri sen oikean vaikka kaupan kassajonosta niin miksipä ei armeijasta? Olen kuullut inttiromansseista, jotka ovat päätyneet seurusteluun, sehän on vain hienoa jos ihmiset löytävät toisensa :)

MUUT 

Mitä olet mieltä tasa-arvoisesta asepalveluksesta, pitäisikö naistenkin mennä enemmän armeijaan?

Mielestäni nykyinen malli on juuri sopiva. On hienoa, että naiset saavat mahdollisuuden käydä intin, mutta tuskin siitä mitään tulisi jos he joutuisivat aivan kaikki tänne.. :D

Suosittelisitko inttiä muille naisille?

Ehottomasti! Mielestäni jos on yhtään sellainn fiilis, että intti vois olla se oma juttu niin sinne vaan! Ehkä kannattaa kuitenkin ensin käydä jollain "intti tutuksi"-leirillä tsekkaamassa meininkiä ettei tule ihan totaalisena yllätyksenä, millaista tänämä touhu täällä on. Tahdon omalta osaltani kannustaa jokaista inttiin menemisestä haaveilevaa naista: toteuttakaa unelmanne, näyttäkää mihin teistä on! 

Onko joskus ollu sellane fiilis että mitä teen täällä haluun pois?

Kyllähän sitä välillä pysähtyy miettimään että mitäs kettua mä täällä teen :D se on kuitenkin vain ohimenevä ajatus, joka liittyy niihin hetkiin kun on erityisen kurjat oltavat.

Parhaat ja huonoimmat asiat intissä?

Hmm, hyvä kysymys! Parhautta on ainakin nämä ihmiset, yhteishenki, kasarmiruokailut, mielenkiintoinen koulutus, itsensä ylittäminen ja ainutlaatuiset kokemukset. Huonointa ehdottomasti aikaisin herääminen, väsymys, vilu, pakkiruokailu, fyysisen tai henkisen kunnon loppuminen kesken ja ristiriidat muiden kanssa.

Mikä on ollut tähän asti parasta palveluksessa? Entä kamalinta tai vähiten mieluista?

Paras hetki oli se kun pääsin ensimmäisen leirin ja 14km marssin päätteeksi omaan tupaan ja tiesin lomien alkavan muutaman tunnin päästä. Olin ollut edellisen viikonlopun kiinni, viettänyt 3 yötä mosaleirillä mettässä ja lopuksi marssinut sen 14km takaisin kassulle. Olin aivan rikki, paikat hajalla ja kuolemanväsynyt eikä hienompaa fiilistä ois voinu olla: ylitin itseni, selvisin hengissä ja lomillepääsy häämötti edessä. Hienoja kokemuksia ovat myöskin olleet taisteluammunnat, voimankäyttökurssi sekä Lapin Urheiluopiston opiskelijoiden järjestämä liikuntapäivä.

Kamaluus on yleensä liittynyt sen hetkiseen kurjaan oloon: on ollut älytön väsymys, paikat kipeet tai muuten vain paha olla. Ehkä eräs siirtyminen taisteluharjoitukseen oli kamalin kokemukseni: flunssasena oli kunto loppua kesken ja jalkaan sattui saakelisti.

Miten haetaan naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen ja mitä siitä tulisi tietää?

Hakuohjeet löytyvät puolustusvoimien sivuilta tai ihan googlettamalla :) pistäisin linkkiä jos tällä kännykällä jokin onnistuisi.. Ennen inttiin tuloa kannattaa oikeasti perehtyä siihen, mitä ja millaista täällä on, jottei alkujärkytyksissään päädy keskeyttämään. Intin käyneet naiset ovat paras tietolähde, myöskin netistä löytyy vaikka ja mitä mutta kaikkea ei oikeasti kannata uskoa! 

Käytkö inttiä oman huvin vuoks vai tähtäätkö tällä johonki?

Kaikkien muiden syiden lisäksi yhtenä on se, että tahdon pitää mahdollisuuteni rajavartijaksi hakeutumiseen avoinna ja siihen vaaditaan intin käyminen myös naisilta. Mihinkään kadettikouluun tms en oo missään vaiheessa ollut kiinostunut menemään. 

Kadutko sitä että lähdit armeijaan?

En ikipäivänä! Inttiin lähteminen on ehkä elämäni paras päätös! Tämän myötä olen oppinut itsestäni aivan valtavasti, tutustunut huipputyyppeihin, vihdoin tajunnut mikä minua oikeasti kiinnostaa ja sain katkaistua jo hetken kestäneen "turhanpanttina palloiluvaiheen" elämässäni.

Tuutko treffeille sotkuun?

Kiitos kysymästä, mutta pitää nyt kyllä jättää väliin :D

Montako sotakoiraohjaaajaa teitä on ?

Soitakoiramiehistön koko vaihtelee hieman vuodesta toiseen. Keskimäärin miehistöä lienee 12-14.

Onko siellä olo semmosta ku oletit?

Aika pitkälti kyllä. Oletukseni perustuivat samassa varuskunnassa palvelleiden kaverien kokemuksiin sekä "intti tutuksi"-leireihin. 

Laulatteko lastenlauluja, jotta marssiessa pysyy tahti? 

Harvemmin :D p-kaudella toistettiin paljon tahtia, eli huudettiin muodonviejän perässä "vasen, vasen, vaseeen! Yks. Kaks. Kolmeee!"

Miksi menit inttiin?

Tää on kyllä aina yhtä paha kysymys.. Syitä oli monia, päälimmäisenä ehkä kiinostus ja mielenkiinto tätä touhua kohtaan, sitten tuli halu päästä koiraosastolle, tarve pitää välivuotta, uudet kokemukset ja itsestään oppiminen.

Minkä ikäisenä olit varma että lähdet armeijaan?

Varmuus tuli sillä hetkellä, kun mietiskelyn ja pohdiskelun jälkeen vihdoin lykkäsin hakupaperit postilaatikosta sisään. Olin 20v silloin.

Mikä tämän hetkinen ammattisi on?

Opiskelen siviilissä sairaanhoitajaksi, mutta siitä tuskin tulee koskaan ammattiani.

Millainen ihmisen olisi hyvä olla sun mielestä jos inttiin hakee?

Tärkeintä on asenne ja motivaatio! Tottakai sosiaalisesta luonteesta ja hyvästä kunnosta on aina hyötyä, mutta itselläni ei ollut oikeastaan erityisemmin kumpaakaan kun tänne tulin. Kaikkea voi kehittää kunhan halu on kohdallaan!

Onko halu palvella isänmaata ja tarpeen tullen sen puolustaminen riittävä selitys hakeutua inttiin valintatilaisuudessa kysyttäessä?

Minun mielestäni tuo on oikein hieno syy lähteä armeijaan naisena :) tuskin valintatilaisuuden ukkelit ovat kovinkaan paljoa eri mieltä kanssani.

Pari kysymystä lisää, jotka tulivat edellisen postauksen julkaisun jälkeen:

mikä oli sun punnerrusten ja vatsalihasten laita niissä ensimmäisissä kuntotesteissä tai treenasitko punnerruksia ylipäätään ennen armeijaan astumista?

Kuntotestissä punnersin 10 punnerrusta ja sekin oli ihan harjoittelun tulosta.. :D vatsoja meni yllättävän paljon, 37 minuuttiin. Nuokin ovat sellaisia, että kehittyvät nopeasti treenaamalla vähän :)

Onko teillä ollut jo liikuntakoulutuksessa (?) esimerkiksi jalkapalloa, sählyä, korista tmv lajeja? Jos on / ei ole niin haluaisin tietää sun kannan tähän, että mitä mieltä olet siitä, että tuollaisia harjoitellaan armeijassa? 

Meillä on liikuntakoulutuksissa ollut juurikin jalkkista, koripalloa, lentopalloa, kuntosalia ja sauvakävelyä. Minullanei ole noista lajeista paljoakaan mitään käryä ja osallistumiseni on ollut hieman asenteella "tapelkaa te innokkaat vaan siitä pallosta, minä oon täs hiuka syrjemmäs messis" :D Liikuntakoulutus tuo mukavaa vaihtelua perusryynäämiseen ja itse en ainakaan ollut ennen sauvakävellyt, uusi kokemus siis sekin :)

Mikäli tulee jotain kysyttävää vielä, tottakai aina saa laittaa kyssäriä kommenttiboksiin :)

Vastauspostaus 1/2

Vau! Kysymyksiähän tuli ihan hervottomasti ja en ehtinyt niihin kaikkiin vielä edes vastaamaan! Tässä on eka erä vastauksia, toinen tulee kunhan kerkeilen joskus rauhassa taas vastailemaan :) Kiitos kaikille kysyjille!

Tahdon painottaa, että kaikki vastaukset ovat minun henkilökohtaisia mielipiteitäni! Sanomiseni eivät edusta Puolustuvoimien tai PV:n henkilökunnan kantaa taikka mielipiteitä.

SUHTAUTUMINEN NAISIIN

 

Väheksytäänkö, katsotaanko naisia armeijassa alemmasti kuin miehiä?

Itse en koe, että yleisellä tasolla naisia olisi mitenkään väheksytty sen enempää kuin miehiäkään. Tietenkin aina löytyy niitä yksittäisiä henkilöitä, joilla on hieman ikävä asenne naisia kohtaan. Naiset ovat päässet inttiin vuodesta -95, parissa kymmenessä vuodessa porukka on kyllä alkanut hyväksymään sen asian, ettei armeija enää ole vain miesten paikka.

Onko ollut sellasta "naiset ei kuulu armeejaan" kommentteja tai onko muuten käyttäydytty jotenki erilaisesti tai tullu palautetta sitä on nainen jne?

Itse en ole kuullut kertaakaan moisia kommentteja. Ainahan löytyy niitä, jotka ihmettelevät sitä, miksi ihmeessä joku hullu tulee vapaaehtoisesti armeijaan hajoilemaan.

Miten miehet ovat suhtautuneet yleensäkin naisiin, jotka ovat armeijassa?

Hyvin! Naiset otetaan hyvin messiin ja meitä kohdellaan tasavertaisesti miesten kanssa.

Onko naiset ns. eristäytyneinä miehistä paljonkin vai oletteko paljon tekemisissä poikien kanssa?

Naisilla on omat tupansa, mikä tietenkin tekee saman tuvan naisista hyvin tiiviin porukan. Harjoituksissa ollaan kuitenkin hujanhajan ripoteltuna miesten sekaan ja on lähinnä sattumasta kiinni, osuuko samaan ryhmään/partioon muita naisia. Maastossa ei ole naisten telttoja, itse olin esim. mosaleirillä telttani ainoa nainen.

Miten miehet siellä suhtautuu siihen, että siellä on joku vapaaehtoisesti?

Yleensä porukka vain ihmettelee, miksi kukaan haluaa inttiin vapaaehtoisesti.

Auttavatko miespuoleiset palvelustoveri esimerkiksi marsseilla?

Marsseilla, niin kuin kaikessa muussakin toiminnassa, on tapana auttaa jos joku apua tarvitsee. Ihan yhtälailla naiset kuin miehetkin auttavat toisiaan.

Piikitelläänkö naisille paljon armeijassa?

Eipä oikeastaan. Aina välillä sitä kuulee jotain pientä näpäytystä naiseudestaan, mutta yleensä sekin on ihan hyvällä hengellä heitettyä läppää vain.

FYYSINEN KUNTO

Treenasitko hirveesti inttiä varten ja millasella kunnolla pärjää? Tarviiko esim vetää 10 leukaa?

Aloitin treenaamisen (jos sitä siksi voi edes kutsua!) kolmisen kuukautta ennen palvelukseen astumistani. Tarkoitus tietenkin oli aloittaa hyvissä ajoin, mutta minkäs teet kun sohva houkutteli enemmän kuin lenkkipolku :P En vedä yhäkään yhtäkään leukaa enkä ole käynyt eläissäni kuin kaksi kertaa kuntosalilla.. Panostin itse kestävyysharjoitteluun eli ihan peruslenkkeilyyn.

Onko joskus ollu joku harjotus joka on fyysisesti ollu niin raskas ettei oikeesti pysty suorittamaan sitä esim. painavan repun kantaminen? mites sitten jos ei pysty suorittamaan tehtävää?

Useamman kerrankin on tullut niitä hetkiä, kun oma fyysinen raja vain tulee vastaa eikä pysty enää. Siinä kohtaa ei auta kuin itku kurkussa jatkaa tai myöntää ettei pysty kykenemään. Ei siitä rankaista jos ei yrittämisestä huolimatta vain jaksa. Asenne on tärkein!

Paljonko juoksit cooperin testissä?

Juoksin 2270m.

Voisitko kertoa minkä tasoisella kunnolla intissä pärjää?

Riippuu varmasti paljon siitä, missä paikassa ja tehtävässä palvelee. Yleisesti voisi sanoa, että normaalilla peruskunnolla pitäisi intissä kyllä pärjätä. Ainakin itse olen pärjännyt tähän saakka enkä todellakaan ole mikään huippukuntoinen! Kestävyyskunto on tärkeintä. Lisäksi ainakin meiät jaettiin jaoksiin cooper-tulosten mukaan. Kovakuntosimmat vetivät hiukan lujempaa ja pidemmälle.

Treenasitko ennen kuin menit inttiin?

Aloitin lenkkeilyn kolmisen kuukautta ennen lähtöä. Lähdin aikalailla pohjalta ja juuri ennen palvelukseen astumista juoksin n. 3 kertaa viikossa 5-8km.

Mikä siis oli sun pohjakunto?

Pohjakunto oli kaukana huippukunnosta! Lihasvoimaa nyt ei löydy käytännössä yhtään ja juoksukuntoakin vain "2300m cooperissa" verran. Pois se ajatus, etteikö nainen pärjäisi normaalilla kunnolla! Miehetkin pärjäävät siellä, eivätkä nekään mitään elämäntapaurheilijoita kaikki ole.

Oletko kokenut intin fyysisesti rankaksi?

Ajoittain kyllä. Varusteet ovat painavia ja taisteluharjoitukset rankkoja, mutta kyllä siitä selviää kunhan on yrittämisenhalua ja päättää onnistua, vaikka tuntuisi ettei pysty.

Onko pituutesi ollut ongelma missään tilanteissa?

Tähän päivään mennessä ei. Tai ehkä kerran: en saanut jalkaani nostettua tarpeeksi korkealle, jotta olisin päässyt kiipeämään masin kyytiin omin avuin. Onneksi avulias kuski nosti tämänkin taistelukääpiön kyytiin :D

Onko intti raskas fyysisesti normaalikuntoiselle?

Intti on raskasta, mutta normaalilla kunnolla kyllä pärjää. Epäilen ettei kenelläkään ole niin hyvää kuntoa, etteikö joskus maistuisi veri suussa ja tuntuisi että happi loppuu.

ARKI INTISSÄ

Millaista ruokaa armeijassa saa, onko mielestäsi hyvää?

Varuskuntaravintolan ruuat ovat mielestäni olleet hyviä. Joka päivä on tarjolla useampaan eri salaattia, ruokaa saa riittävästi ja ainakin useimmiten se on ihan syötävää. Lounaan yhteydessä on vieläpä päivittäin jälkiruoka!

Moneltako heräät aamulla?

Herätys tulee klo 6, paitsi jos on esim. ampumaratapäivä ja aikaistettu herätys 5:30. Sunnuntaisin saa nukkua kasiin.

Miten nainen pärjää armeijassa kuukautisten kanssa? Jos on esim. pitkiä aikoja metsässä yms.

Paras vaihtoehto lienee joko pillerit tai ehkäisyrengas, joilla pystyy itse hieman vaikuttamaan koska menkat alkavat. Suoraan sanottuna en kyllä tiedä, miten metsäleirillä pärjää menkkojen kanssa, etenkin jos ne ovat runsaammanpuoleiset.. Kasarmiolosuhteissa on kyllä sen verran aikaa aina jossain välissä, ettei menkoista koidu sen suurempaa riesaa.

Paljonko illalla on vapaa-aikaa? Mitä teet vapaa-ajalla?

Meillä on yleensä vapaata 18-21:30. Itse hengailen joko sotkussa tai käyn keräilemässä liikuntamerkkejä lenkkeillen (15 kertaa kun käy vetämässä 5km lenkin saa yhden kuntsarin!).

Mistä saat voimaa että jaksat nousta 5-6 aikaa ylös?

Ei siihen auta muu kuin mennä ajoissa, heti klo 22 nukkumaan kun tulee hiljaisuus. Kofeiinipilleritkään eivät ole pahitteeksi :D

Mitä kaikkia armeijan alussa saa? Vaatteet ja tarvikkeet yms?

Intistä saa kyllä kaiken tarvitseman paitsi rintaliivit ja hygieniavälineet. Ainahan sitä voi panostaa omaan mukavuuteen hommaamalla omia sukkia, alushousuja, lämpökerrastoja..

Millasen uimapuvun päädyit ostamaan?

Ostin Seppälästä mustan kokouikkarin, jossa oli niskan takaa menevä kiinnitys. Uikkarin olisi kuulemma pitänyt olla ihan perusmallinen "urheilu-uikkari", joten lopulta kävin uimassa kaksi uimapukua päällekkäin: oma alla peittämässä paikkoja ja intin vain muodon vuoksi siinä päällä :D

Kerrot olevasi ötökkäkammoinen. Mitä ötököitä pelkäät eniten? Onko tästä ollut haittaa sinulle intissä ja erityisesti leireillä? Miten oot selviytynyt?

Pelkään oikeastaan ihan kaikkia ötököitä. En olisi uskonut, mutta suurimpaan osaan öttiäisistä tottuu, kun niiden kanssa viettää tarpeeksi aikaa samassa poterossa. Ampiaisten, paarmojen ja hirvikärpästen kanssa en kyllä tule koskaan tekemään aselepoa, mutta kaikenlaiset torakat, toukat, tuhatjalkaiset ja jopa hämähäkit menettelevät. Suomen luonnossa on muuten aika jäätävän kokoisia ötököitä.. Ei tälläinen kaupunkilainen ollut ennen edes osannut kuvitella 10-senttistä torakkaa :D

Pelottiko ensimmäinen päivä kasarmilla?

Palvelukseen astumispäivänä jännitin niin, että luulin oksentavani. Sain kuitenkin pidettyä itseni kasassa ja kasarmille päästyäni kaikki alkoi rullaamaan niin, ettei tajunnut enää jännittää, varsinkin kun huomasi kaikkien muidenkin olevan samassa tilanteessa (ihan pihalla aivan kaikesta). Ennen kuin oppi kaikkia uusia tapoja ja sääntöjä, hiukan oli pelko perseessä jatkuvasti että koska mokaa oikein kunnolla ja saa huudot :D

Mitä eniten kaipaat silloin kun olet kasarmilla?

Kaipaan koiriani, sitä että saisi nukkua pitkään, syödä rauhassa, viettää aikaa rakkaidensa kanssa ja vapautta olla ja mennä oman mielen mukaan.

Paljonko teillä on vapaa aikaa sillon kun ette ole leirillä?

Normaalisti vapaa alkaa klo 18 ja päättyy iltavahvuudenlaskentaan 21:30.

Mikä on lempiruokasi kasarmilla?

Hernekeitto ja pannari! Tietenkin :)

Miten aamuherätykset on armeijassa?

Tulee kuulutus tai huuto "komppaniassa/patterissa herätys!". Siihen kyllä herää ja mikäli on ooikein sikeäuninen, viimeistään tupalaisten alkaessa kolistelemaan, se omakin silmä vihdoin aukeaa.

KOTIRINTAMA

Voiko armeijaan lähettää kirjeitä, millaisen vastaanoton kirjeet saa, onko ne aina mukava yllätys?

Kirjeitä voi lähettää ja vastaanottaa. Itse en ole saanut yhtäkään kirjettä, mutta olen aikoinani inttileskenä niitä lähetellyt. Kuulemma kirje on aina mukava yllätys, joka vie ajatukset hetkeksi pois armeijan arjesta.

Oliko alussa kova ikävä läheisiä, esim. poikaystävää?

Ekoina viikkoina ikävä oli melkoinen, mutta pikkuhiljaa siihen tottui. Whatsapp on mitä loistavin keksintö kuulumisten vaihtamiseen ja ikävän helpottamiseen.

Millainen fiilis on, kun pääsee lomille?

Ihan paras! Lomia odottaa aina hartaasti ja niiden vihdoin koittaessa, on aina hyvä fiilis: saa nukkua pitkään, ottaa rennosti ja levätä.

Entäs kun pitää lähteä lomilta takaisin armeijaan?

Kyllähän se aina vähän vituttaa.. Silti itse menen kyllä ihan mielelläni aina sunnuntaisin takaisin ja odotan innolla mitä kaikkea uusi viikko tuo tullessaan.

Olisitko lähteny armeijaan vaikka olis ollut poikaystävä kotona?

Kyllä olisin. Poikaystävän tuki on kyllä ollut todella tärkeää ja mikäli hänen asenne inttiin lähtöäni kohtaan olisi ollut kovinkin negatiivinen, olisin kaksi kertaa miettinyt luovunko unelmastani vaiko poikaystävästä, joka ei tue minua :D Onneksi en kuitenkaan joutunut kohtaamaan tuota tilannetta!

Mitä kaverisi oli mieltä kun kerroit armeijaan lähtemisestä?

Kaverit olivat tukenani ja omalta osaltaan innoissaan päätöksestäni, onneksi!

Onko poikaystäväsi kanssasi samassa intissä?

Kyllä on.

Näättekö te ikinä, ku molemmat on intissä ja on niitä kiinniolo viikonloppuja?

Olemme samassa varuskunnassa, joten vapaa-ajalla on helppo nähdä sotkussa tai käydä lenkillä vaihtamassa kuulumisia. Viikonloppuisin ollaan useimmiten oltu molemmat samaan aikaan lomilla.

Poditko koti-ikävää missään vaiheessa?

Alussa, kun kaikki oli ihan uutta ja outoa, oli välillä koti-ikävä. Onneksi se helpottaa pikkuhiljaa, kun alkaa tulemaan rutiineja ja saa pitää kotirintamaan yhteyttä.

Olisitko mennyt sinne jos vanhempasi eivät olisi kannustaneet?

Hyvä kysymys! Vanhempieni mielipide on minulle tärkeä. Mikäli molemmat olisivat olleet jyrkästi inttiä vastaan, en ehkä olisi mennyt. Onneksi sain kuitenkin heiltä täyden tuen ja kannustuksen!

Ensi viikonloppu menee gineksen merkeissä koiria ulkoiluttaen, mutta enköhän minä viimeistään silloin kerkeile taas tännekin tulla päivittelemään :)