Valintatilaisuus eli kutsunnat

En ihan ole kartalla pitäisikö minun sanoa valintatilaisuus vaiko kutsunnat, kun molempia tuntui kuuluvan tuolla herra Isoherrojenkin keskuudessa.. Sovitaan siis, että olin kutsunnoissa.

Ihan alkuunsa pakko sanoa, etten saanut (vaikka niin kuvittelinkin!) palvelukseenastumismääräystä tai yhtään mitään sieltä mukaani. En siis edelleenkään tiedä a) menenkö inttiin b) minne olisin menossa ja c) milloin. Sitä tietoa saa odotella vielä parisen viikkoa saapuvaksi postitse.. Mahdanko pysyä nahoissani niin kauan!?

Aamulla superhuonosti nukutun yön jälkeen vähän jänskätti!

Sitten itse tilaisuuteen, joka pidettiin tänään Porin Prikaatissa! Kerettiin ystäväni kanssa juuri ajallaan paikalle vähän ennen ysiä, vaikka vähän jouduinkin polkemaan kaasua normaalia reilummin. Olin kuvitellut, että meitä naisia olisi siellä paikalla toista sataa, joten vajaa 40-päinen tyttölauma tuntui melkoisen pieneltä. Alkuunsa kuunneltiin reilu tunnin mittainen diaesitys kaikesta inttiin liittyvästä: itse palveluksesta, sinne hakeutumisesta, siellä etenemisestä, erikoisjoukoista.. En ole varmaan ikinä ennen kuunnellut niin tarkkaan mitään niin pitkää esitystä :D Siinä samalla selvisi myös, että heinäkuun erään on Niinisaloon 5 kiintiöpaikkaa tarjolla (Säkylään oli muutama ja Upinniemeen 0, eli aika hyvä luku tuo viisi!). Nopea vilkaisu ympärille lohdutti hieman: ehkä minulle riittäisi yksi niistä viidestä paikasta, kun käsittääkseni suurin osa muista halusi ensisijaisesti Säkylään palvelukseen.

Infopaketin jälkeen pari palveluksessa olevaa varusnaista kertoi hieman kokemuksiaan intistä ja saatiin yksi kyselylomake täytettäväksi. Sen täytettyään jokaisen tuli kokeilla ylleen taisteluvarustusta (sirpaleliivi, taisteluvyö, kypärä ja reppu). Siinä kohtaa tuntui, ettei se paina juuri mitään, kun törötti varusteet yllään sen 10sekuntia. Itse kuitenkin olen ryöminyt "intti tutuksi"-leireillä samoissa kamppeissa (ilman sirpaa kylläkin) pöpelikössä ja melkein teki mieli sanoa jotain, kun kuuli jonkun toteavan "ei tää ny paljoo paina". Kyllä ne painaa!

Lääkärintarkastus oli varsin nopeasti hoidettu: kysyttiin onko terveydentila muuttunut viime tarkastuksesta ja suositeltiin D-vitamiinilisää. That's it :D Mutta sitten tuli se koko päivän jännittävin osuus: haastattelu! Satuttiin paluumatkalla kuuntelemaan

Robinin levyä autossa ja sieltä lainatakseni vähän lyriikoita voisin kuvata, miten haastatteluni meni:

"Miten näin kävikään?
Miten pääsit mun pään sisään.
Mut oon niin jäässä, ja hämillään.
Kun sä kuvaan mukaan tuut,
Ei mun pääs oo kukaan muu.
Mutta sanoja, ei ulos suusta tuu.
Mä oikosulkuun meen ja siitä hulluuteen.
Mutta sanoja, ei ulos suusta tuu."

Meikäläinen meni ihan lukkoon! Kovasti yritin antaa itsestäni hyvän kuvan ja kertoa selkeästi, miksi tahdon armeijaan ja miksi juuri heinäkuun erässä ja miksi Niinisaloon eikä Säkylään. Kyllähän minä jotain sain juu sanotuksi, mutten mitään kovin fiksua :D En onneksi kuitenkaan toteuttanut pahinta pelkoani, eli kertonut olevani porkkanakakku.. Onneksi kuvitelmani kolmen hengen kutsuntalautakunnasta oli väärä ja pöydän toisella puolella olikin vain yksi herra, arvoltaan kenties everstiluutnantti kukaties. Ainoa, mitä päähäni jäi oli hänen sanansa "hyvältä vaikuttaa. En lupaa mitään, mutta hyvältä vaikuttaa". Tuo lohdutti, ehkä mä en mokannutkaan ihan täysin?

Ja sitten oli ne kutsunnat ohi. Olo oli melkoisen sekava lähtiessä.. Nyt pitäisi vain hengittää rauhassa pari viikkoa ja odottaa saapuvaksi The Kirjattua Kirjettä. Jänskättää vaan niin pirusti!