PANIQUE!

Huomenna huomenna huomenna. Aaapuuuvaaa!

Tuntuu että juoksen ympyrää kuin päätön kana. Huomenna on valintatilaisuus ja vaikkei panikoiminen auta yhtään mitään, tapani mukaisesti panikoin silti... Hienoa! :D
Tiedän, että päätökset ovat pitkälti jo tehty. Eniten pelkään sitä jos minua ei päästetä heinäkuussa palvelukseen. Jotenkin olen niin pistänyt kaiken sen varaan, ja jos se ei toteudukkaan, kaikki suunnitelmat menevät aivan totaalisesti uusiksi. Olen suorastaan melkoisessa pulassa siinä tapauksessa. Sormet ristiin ja toivotaan siis vain parasta. Apuvaaa!

Mikä kaikki voi mennä pieleen? No kaikki! Autohan voi räjähtää aamuun mennessä, siitä voi puhjeta kaikki renkaat, se voi muuten vain jäädä tienposkeen, en välttämättä herää ajoissa, unohdan koko jutun, jätän henkkarini kotiin, eksyn matkalla ja myöhästyn, hommaan itelleni jonkun jäätävän mahataudin (ei muuten kaukana ole!), Poriin iskee tsunami.. Kaikkea hyvin hyvin todennäköistä voi tapahtua, uskokaa pois!

Tai sitten laitan pari varmistuherätystä, hyppään toimivan auton rattiin, jossa on kaikki renkaatkin ehjät, haen ystäväni messiin (joka on tulossa samaan valintatilaisuuteen) ja köröttelen ajoissa Huovinrinteelle ilman mahatautia. Kuulostaa liian hyvältä toteutuakseen..

APUA.