Meikäläisen inttitaustoista

Taidan kuulua niihin naisiin, jotka tietävät intistä vähän liiankin paljon (ottaen huomioon, etteivät ole käyneet sitä vielä itse). Tässä siis vähän liirumlaarumia meikäläisen "inttitaustoista" ja siitä, miksi voisin merkata CV:n kielitaito-kohtaan "inttislangi: hyvä":

Ensimmäinen kosketukseni armeijan ihanaan (silloin se oli kaikkea muuta kuin ihanaa!) maailmaan tuli 9kk kestäneen inttileskeyteni myötä (alkaen 7/2012). Silloinen poikaystäväni palveli sotilaspoliisimiehistössä Niinisalossa 255vrk ja minä sen sijaan yritin pyörittää meidän yhteistä kotia ja kestää kahta kahjoa sisäsiisteyden "iskän" lähdettyä armeijaan unohtanutta koiraamme tuon samaiset 255vrk. Niin ja koitinhan minä olla ihana tyttöystäväkin, mutta se ei tainnut mennä ihan niin putkeen kuin olisin toivonut. Ikävä painoi jatkuvasti ja sen myötä taisin rampata sotkussa hieman turhankin usein. Laskelmieni mukaan ajelin edestakas tuon reilu 120km matkan Porista Niinisaloon ja takaisin 73 kertaa. Taisin olla lievästi kajahtanut siihen aikaan :D No, siinäpä ainakin tuli tutuksi pitkän suoran tien ajaminen pimeässä, sotkun sämpylätarjonta ja poikaystävän tupakavereiden pitkät katseet: "Taasko toi on täällä!?".
Olihan tuossa inttileskeysajassa puolensakin tietenkin! Opin olemaan välillä ihan yksinkin ja viikonloput olivat aina niin odottamisen arvoisia (paitsi ginesviikonloput.. HYI!). Ja ainiin! Opin kenties kohtaamaan elämäni suurimpia pettymyksiä siinä kohtaan, kun olin lähdössä perjantaina hakemaan sotilastani lomille ja tuleekin ilmoitus, että tää vkl onkin gines. En ole varmaan koskaan ollut niin pettynyt ja raivoissani :D

Minussa taitaa esiintyä joitain masokistisiä piirteitä, sillä inttileskeyden jälkeen innostuin itsekkin hieman raottamaan tuota armeijaelämää ja bongasin netistä Naisten Valmiusliiton järjestämän NASTA-harjoituksen, jossa oli tarjolla nuorille naisille tarkoitettu inttiin tutustumisleiri. Sinne oli tietenkin päästävä, ikään kuin en olisi keksinyt parempaa tekemistä viikonlopuksi kuin inttileirille lähteminen. Viikonlopun mittainen "intti" oli ihan huikea kokemus, siitä lisää voi lukea toisen blogini puolelta TÄÄLTÄ. Tuon leirin jälkeen innostuin oikein todenteolla armeijaan menemisestä ja uskalsin sen ensimmäistä kertaa jopa sanoa ääneen. Ajattelin, että kaikki vain tyrmäisivät ajatukseni, mutta onneksi sain yllättyä positiivisesti! Ystävät olivat heti sitä mieltä, että tottakai minä menen inttiin jos sinne haluan ja ne sukulaiset, joille aikomuksistani kerroin, olivat myös todella kannustavia (kiitos siitä ihmiset!). Ainahan tietenkin löytyi myös niitä järjen ääniä, jotka palauttivat meikäläisen todellisuuteen muistuttamalla, että opiskelut saattaisivat kärsiä, mihin koirat menisivät siksi aikaa yms.. Itselläni ei pahemmin järki toimi, kun jostain innostun, eli onneksi jotkut hoisivat tuon ajattelemisenkin puolestani :D

Kesällä kävin viikonlopun mittaisella "sotilaan peruskurssi naisille"-leirillä, josta lisää TÄÄLTÄ. Tuo oli todella, todella raskas kokemus (fyysisesti, ei niinkään henkisesti) ja aloinkin miettimään, onko minusta muka inttiin, kun en meinannut paristakaan päivästä selvitä. Juttelin asiasta jo intin käyneiden kavereiden kanssa, ja sieltä tuli melko yksimielinen palaute: Niinisalo on lepokoti, siellä pärjää kuka vain. Ja niin minä löin lukkoon sen, että tahtoisin todella päästä Niinisaloon (enkä tosiaankaan esim. Parolaan, jossa tuo leiri pidettiin... siellä oli tosimiesten meininki!).

Marraskuun puolessa välissä lähdin jälleen maistamaan inttielämää viikonloppuleirille Pirkkalaan ja tällä kertaa isosiskoni lähti messiin. Tämä oli minulle jo kolmas "inttileiri" ja pikkuhiljaa asiat alkoivat tuntumaan puulle, kun niitä käytiin jälleen kerran alusta alkaen läpi. Tämäkin leiri oli tietenkin jälleen hieno kokemus ja siinä mielessä erilainen kuin edeltäjänsä, että yövyttiin metsässä lämpötilan hipoessa nollaa. Minulla oli kokoajan kylmä ja se oli melko hajottavaa.. Kunnollisiin aluskerrastoihin ja villasukkiin on siis pakko panostaa ennen kuin lähtee ihan oikeasti sinne metsään palelemaan keskellä talvea! Tästä leiristä enemmän juttua TÄÄLLÄ.

Minun armeijatietouteni on siis peräisin intin käyneiltä kavereiltani sekä noilta maanpuolustuskoulutusyhdistyksen leireiltä. Se kuinka todenmukainen tämä minun kuvani Suomen armeijasta on, siitä en menisi ihan takuuseen :D Ensi keväänä olisi tarkoitus käydä vielä yhdellä inttileirillä hajoilemassa, mutta tällä kertaa tiedossa olisi jotain hieman erilaista: "Viikonloppu merisotilaana naisille"-kurssi Santahaminassa... Jännää! Niin ja meneehän tuo minun kämppikseni, joka on yksi parhaista ystävistäni, inttiin tässä ihan lähiaikoina (eli 1/14-erässä Niinikseen). Häneltä saan varmasti kuulla vielä vähän lisää inttijuttuja (ehkä kyllästymiseen asti? Tuskinpa!)