lauantai 14. maaliskuuta 2015

Papu-harjoitus ohi, tj aika väbä!

Takana suht raskas ja vähäuninen viikko paikallispuolustusharjoituksessa ja kun vihdoinkin pääsen nukkumaan omaan sänkyyn, herään klo 7 lauantaiaamuna siihen, että ulkona paistaa niin kirkkaasti aurinko etten saa enää unta... Kiitos aurinko tästä! Onpahan ainakin aikaa kirjoitella tänne :)


Kulunut viikko vierähti tosiaankin Papu-harjoituksessa Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa. Tämä on ensimmäinen ja ainoa isompi harjoitus, jolle olen päässyt mukaan ja olen enemmän kuin onnellinen saatuani kokea kaiken tuon, mitä edeltäneet viisi päivää toivat tullessaan! Reissumme alkoi maanantaina klo 4:30 herätyksellä, kamojen roudaamisella autoihin ja pikaisen etuaamiaisen kautta ajomatkalla Niinisalosta kohti pääkaupunkiseutua. Omaa evästä tuli melkosen kiitettävästi pakattua mukaan ja hyvä niin! Ruokahuolto oli vähän niin ja näin, välillä käytiin mukessa, välillä syötiin pakkisafkaa ja toisinaan taas ei ollut mitään ruokaa tarjolla syystä tai toisesta. Nuo energiajuomat olivat kyllä pelastus, kun silmä kourassa piti ajella ympäriinsä eikä oikein ollut varaa nukahdella rattiin! (Älä huoli äiti, ne oli oli sokerittomia!)


Toimin koko harjoituksen ajan kuskina ja pääsin ajamaan koirakärryllistä Defenderiä monen monituista kilometriä. Saatoin jopa hiukan oppia ymmärtämään peräkärryllä peruuttamisen saloista jotain (painosanalla hiukan). Saipahan ainakin kokemusta tuollaisella normiautoa isommalla vehkeellä kruisailemisesta Itä-Helsingin trafiikissa!


Saavuttiin puolen päivän aikoihin pelipaikalle ja lähdettiin oikeastaan heti ekalle kohteensuojaustehtävälle. Minulla ei ollut lainkaan koiraa mukana harjoituksessa, joten toimin koiranohjaajan suojamiehenä koko viikon. Maanantai-iltana lähdettiin vielä kokonaisen komppanian voimin Vuosaaren satamaan toiselle tehtävälle ja olihan se nyt huikeeta päästä niinkin isoon kokonaisuuteen mukaan tekemään "oikeita" hommia! Tehtävällä tuli koiralle käyttöä ja vaikka huomasi etten ole ennen päässyt kunnolla tekemään näitä hommia ja epävarmuus omaa tekemistäni kohtaan oli suuri, hommasta jäi käteen kuitenkin mahtava fiilis.


Koko viikko hypittiin eri varuskunnista tulleiden sotilaspoliisijoukkueiden mukaan tehtävillä ja koska koirapartioni pysyi aika pitkälti samanlaisena koko harjoituksen, alkoi hommaan oikeasti tulla rutiinia ja itselläni myös varmuutta. Pääsin vielä viimeistä kertaa ampumaan hiukan räkäpäitä ja heittämään "munat turpeeseen". Ja saatiin vielä kerran nauttia hernekeittoa torstaina.. Kertakäyttölautasilta kylmässä autossa hytisten, ei mikään ihan paras elämys!


Päästiin koko viikko yöpymään kasarmilla tuvassa ja se tuntui kyllä todelliselta siunaukselta! Piiitkän päivän jälkeen ei tarvinnut kömpiä kylmään telttaan ja valvoa kipinässä vaan sai nukkua edes sen lyhyen yönsä kunnolla ja pääsi sisävessaan ja hammaspesulle! Telttamajoitus olisi luultavasti hajoittanut meikäläisen lopullisesti.. Onneksi ei enää ikinä!


Perjantaina herätyskello soi klo 4 ja ennen kuutta oltiin jo matkalla kohti tehtävää. Onnistuin kamojani roudatessa autoon ennen aamuviittä jotenkin venäyttämään selkäni ja hetken aikaa tuntui etten pysty enää liikkumaan senttiäkään mihinkään suuntaan. Pelkäsin etten pysty osallistumaan inttiurani viimeiselle tehtävälle. Autoon nouseminen oli täyttä tuskaa ja kännykkään tallentuikin hyvin senhetkistä fiilistä kuvaava selfie:


Luojan kiitos ripeästi naamariin heitetty 1200mg ibuprofeiinia ja kunnon taistelufiilis lievittivät selkäkivun siedettävälle tasolle ja päätin kuitenkin vielä olla osa koirapartiotani. Loppujen lopuksi koko harjoituksen paras hetki oli juurikin se viimeisen päivän viimeinen keissi, jossa tehtiin melkoisen rivakka aidanylitys koiran kanssa ja siitä suoraan maalimies kiinni koiraa käyttäen. Oltiin harjoiteltu ja hiottu sitä aidanylittämistä koirapartiossa jo aiemmin ja siksi tositilanteessa onnistuminen tuntuikin niin mahtavalta.


 Lähdettiin ajelemaan takaisin kotikassulle päin perjantaina klo 11 pintaan ja nopean laskutoimituksen perusteella tiesin, että puoli neljältä lomille lähteminen jäisi vain haaveeksi. Satuttiin ajamaan varuskunnan porteista sisään juurikin klo 15:30 ja ohitsemme virtasi sadoittain kurkkusalaattiukkoja lomille lähdössä.. Onneksi radiosta soi juuri samalla hetkellä Antti Tuiskun "peto on irti" ja luukuteltiin sitä siinä ohi ajellessamme. Ei jaksanut edes harmittaa, ripeästi vain koirat tarhoille, autot palautukseen ja kamat kasaan.


Klo 18 lompsittiin Erin kanssa viimeisille lomille (en kai mä sitä maltanut sitten kuitenkaan jättää tarhoille, kun en ollut koko viikkoon päässyt näkemään..). Meikäläisen lomillelähtölookki oli kaikkea muuta kuin freesi! Viikon jälkeen tuntui suihku melko hyvältä ajatukselta, kunhan vain sai ensin tuon koko viikon samalla nutturalla olleen tukkansa selviteltyä :D


 Aamulla tuli pötköteltyä Erin kanssa sängyssä jonkin aikaa ennen kuin lähdettiin ulos. Olisin kyllä noussut heti herättyäni siihen perskeleen auringonpaisteeseen, mutta kun ei tuo selkäkipu sitten antanutkaan periksi vaan liian pehmeä sänky koitui melkein kohtalokseni!


Viimeiset lomat, aamuja 4. Apua.

PS. Käykääpä TÄSTÄ lukemassa palvelustoverini haastattelu Pv:n sivuilta! Mahtavaa, kun sotakoiranohjaajat saavat näkyvyyttä!

6 kommenttia:

  1. Mä olen ollut samassa harjoituksessa reserviläisenä mukana. Ennen pv:n säästökuuria reserviläiset hoitivat maalimiesten hommat. Oli kyllä hieno reissu ja niin monta hauskaa muistoa jäi. Itsehän sain ryhmäni pienimpänä kunnian vetää purupuvun niskaan, kun eivät äijät mahtuneet siihen. Hienostihan ne haukut purivat, mutta irroitus ei sujunut niin hyvin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäkin harjoituksessa kaikki muut maalimiehet paitsi purupukuun sonnustautunut olivat reserviläisiä :) Tuppaa nuo koirat olemaan niin tohkeissaan, kun pääsevät puremaan etteivät malta päästää irti :D

      Poista
  2. Hei! Mua on mietityttänyt semmonen homma, että saako koiraa ottaa kotilomille jos asuu vähän kauempana niin että matkustaminen täytyy tehdä esim. junalla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotakoiraa ei saa kuljettaa julkisilla, joten oma auto tai kyyti on pakko hommata mikäli tahtoo hurttansa lomille :)

      Poista
  3. Hei! On ollut mahtavaa lukea blogiasi ja seurata asepalvelustasi, vanhana 1/06 saapumiserän spollena :) Tässä vaiheessa täytyy nyt oikein kommentoida, että olet kyllä selvinnyt näin blogin lukijan silmin aivan älyttömän hienosti palveluksestasi ja osoittanut melkoista peräänantamattomuutta ja tsemppiä :) Kun ekan kerran osuin lukemaan blogiasi ja luin tuon laidassa olevan kuvauksesi, ajattelin että saas nähdä mitä tästä tulee :D Mutta siis hienosti vedetty ja jatka samaan malliin! Ja kiitokset kivasta blogista ja siitä että olet jaksanut sitä päivittää vielä palveluksen loppumetreilläkin! T. Kaisa

    VastaaPoista