Viikko 5 - mosaleiri

Haikea kuva viime sunnuntailta, kun jouduin palaamaan voimankäytönkurssilta takaisin omaan yksikkööni.. Byhyy :D

 

Taas on yksi viikko takana ja kohta on jälleen aika palata kassulle. Tämä viikko on ollut intin raskain koska meillä oli mosaleiri eli 3 yötä metsässä vähillä unilla ja huippuhelteessä. Oli melkoinen voittajafiilis perjantaina puoli neljän aikaan, kun tajusin olevani yhä hengissä ja pääseväni lomille! Nämä viikonloppuvapaat olivat todellakin ansaitut, olin meinaan niin hajalla, kun pääsin leiriltä kassulle :D

Leiriostoksia sotkusta!

Yhtäkään kuvaa ei leiriltä jäänyt muistoksi, koska en halunnut tärvellä kännykkääni metsässä ja jätin sen suosiolla kolmeksi vuorokaudeksi lepäämään tupaan. Ilman kuvia siis hiukan höpöttelyä tuosta ns. hajoamisleiristä.
Lähdettiin tiistaina alkuillasta rekoilla leiripaikalle, joka sijaitsi n. 14km päässä kasarmilta. Saatiin poikkeuksellisesti matkustaa rekoissa niin, että sivupressut olivat auki (ulkona oli tosiaan sen perus 30-asteen helle, oltais paahduttu kuoliaaksi sinne konttiin muuten..). Toisaalta oli ihan mahtavaa istua kyydissä ja katsella maisemia, mutta ajatus siitä, että se koko matka joudutaan marssia takaisin perjantaina, oli melko järkyttävä. Perille päästyämme jakauduttiin telttaryhmiin ja pistettiin kamat kuntoon. Minun teltassani majoittui yhteensä 11 sotilasta, joista olin ainoa nainen. Olihan se aluksi hiukan pelottava ajatus, miten mahdan pärjätä pelkkien jätkien kanssa, mutta koska armeijaanhan sitä ollaan tultu niin siitä oli vain selvittävä. Eipä kauaakaan mennyt, kun tajusin miten hyvään ryhmään olinkaan päässyt: jätkät ottivat meikän heti osaksi  porukkaa eikä tullut yhtään ulkopuolinen olo.
Kauhian tarkkaan en enää edes muista mitä leirillä tehtiin, heti ekana yönä nukuin parissa erässä yhteensä kolme tuntia ja väsymys painoi jo siitä eteenpäin. Kaivettiin ainakin poteroita, harjoiteltiin asemiin menemistä melkoisen haipakkaan ja päästiin tekemään "oikeita" hyökkäyksiä lippaan täynnä paukkupatruunoita.
Jälkeenpäin mietittynä leiri oli ihan mahtava ja sieltä pois jääminen olisi harmittanut ihan sikana. Minulle meinasikin käydä niin, etten olisi päässyt mukaan mikäli en olisi käynyt sähläämässä vapautuksiani muutamaa tuntia aiemmin. Sain nimittäin veksistä 5 päivää VMTL:ää jalkani takia, mutta kävin tiistaina siellä uusiksi keskustelemassa lääkärin kanssa. Mielestäni tuo täysvapautus kaikesta marssi-, taistelu- ja liikuntakoulutuksesta oli turhan suuri vapautus, koska pystyin ihan hyvin kävelemään kipeellä jalalla, vain juokseminen ja repun kantaminen tuottivat tuskaa. Lopulta saatiin lääkärin kanssa räätälöityä juuri sopivat vapautukset minulle enkä joutunut VMTL:n takia jättää leiriä väliin:

Perjantaina, nukuttuamme 3 yötä TODELLA huonosti ja vähäisesti ja sykittyämme useampi vuorokausi ihan hulluna, tuli eteen se paljon pelätty 13km marssi takaisin kassulle... Itselläni oli onneksi se onni, etten joutunut kantamaan reppua. En varmaan olisi koskaan päässyt perille se selässä. Pelkässä tetsarissa, kypärässä ja rynkyn kanssakin tuo matka oli melkoisen voimia vievä.

Viikon avainsanoina olivat väsymys, kipu ja kuumuus. Kotiin päästyäni rupesin tarkastamaan damageja ja tajusin, että jalkani ovat niin rakoilla ja turvoksissa, etten saa mitään muita kenkiä kuin crocsit jalkaani :D Minulla oli myöskin hitsannut sisäreidet hajalle.. En edes tiennyt että sinne voisi tulla hiertymä :D Viikonloppu siis kului itsensä kasaamiseen, jalkojen hoitamiseen ja nukkumiseen. Ehkä taisin hiukan myös herkutella ja viettää laatuaikaa äiteen luona :)

eka asia, kun pääsi lomille: HESE!

kunnon jätskimätöt hyvässä seurassa, nam!

Koirakatras kyläilemässä äitin luona. Äitin kääpiöpinseri Elvis, minun manetoni Vila ja Ratita sekä siskoni chihu Rhea

Ensi viikolla selviää, läpäisinkö voimankäyttökurssin. Hiukan jännittää!!