Mitä intti opetti?

Liki yhdeksän armeijassa vietettyä kuukautta väkisinkin muuttivat minua ihmisenä, ja sitäkin enemmän siellä oppi uusia asioita niin itsestään kuin ympäröivästä maailmasta. Rupesin miettimään, mitä kaikkea minä intissä sitten opeinkaan ja päällimmäisenä tulivat mieleen nämä tärkeät ja ei-niin-tärkeät asiat:

Armeijassa opin:

- Sitä pystyy vaikka ja mihin jos vain tarpeeksi uskoo itseensä.
- Rajojen rikkominen ja unelmien toteuttaminen kannattaa aina.
- Paljon uutta koirien käyttäytymisestä, harrastusmahdollisuuksista ja ylipäänsä kaikesta koiran hommaamisesta sen menestyksekkääseen kouluttamiseen.
- Kaikista ei tarvitse tykätä.
- Ja kaikkien ei todellakaan tarvitse tykätä minusta!
- Sanomaan asioita "päin naamaa", välillä turhankin kärkkäästi kylläkin..
- Ilman meikkiäkin minulla on ihmisoikeudet ja lupa kulkea julkisilla paikoilla, eikä jokainen vastaantulija ehkä ajattelekkaan, että onpas ruma tyttö.
- Joka suuntaan töröttävä 7-haaraisista koostuva ylilikainen tukkakaan ei vie oikeuttani olla olemassa.
- Suihkuun pääseminen viikon harjoituksen jälkeen on aika hieno fiilis.
- Ystävät ja yhteishenki ovat upeita asioita.
- Kylmään ei kuole, vaikka siltä tuntuukin.
- Eikä myöskään nälkään.
- Saatikka sitten vitutukseen!
- Polkupyörä on ihan ok, vaikkei siinä olisi jarruja tai satulaa, jolla pystyy istumaan.
- Hiihtäminen on oikeastaan aika kivaa.
- Villaset sukat todellakin ovat paremmat kuin puuvillaiset.
- Rakon sisälle voi tulla toinen rakko.
- Hukkuneet tavarat kyllä löytyvät jostain, ne eivät siirry toiseen ulottuvuuteen.
- Perheeni tulee aina olemaan tukenani, vaikka tekisinkin aivan älyttömiä päätöksiä.
- Nukkuminen onnistuu ihan missä olosuhteissa ja asennossa tahansa kunhan on tarpeeksi väsynyt.
- 10km ei ole matka eikä mikään kävellen.
- Puuro on hyvää.

Tee se itse-kotiutumiskuva

Onnistuin skippaamaan kotiutumisvalokuvauksen olemalla harjoituksessa juuri silloin, kun olisi pitänyt istua kameran edessä.. Just meikäläisen tuuria, mutta onneksi kotistudion saa pystytettyä alta aikayksikön ja vaikkei lopputulos olekkaan ihan niin pro kuin ammattikuvaajalla, niin kyllähän nuo kelpaavat. Ja sainpahan Erinkin mukaan kuviini!

Kuvat oli pakko ottaa parvekkeella, jotta valo riittäisi edes melkein kuvaamiseen. Tausta onkin sitten vähän sitä sun tätä, on ikkunanlautaa ja ovilistaa ja ja.. Eipä takerruta pikkuseikkoihin kuitenkaan :D

Viimeinen lomiltapaluu lähenee ja kohta tämä kaikki jo rutiiniksi muodostunut loppuu. Vetää melko sanattomaksi.. Palataanpa asiaan kotiutumisen jälkeen mikäli säilyn hengissä tj0-riennoiltamme! Keskiviikkona tulemma porukalla Poriin juhlimaan, torstaina vedetään henkeä ja perjantaina lähdetään tj0-risteilylle. Wish me luck!

Eri kiittää ja kuittaa. Toivokaamme hänelle antoisaa jatkoa sotakoirana ja hyviä eläkepäiviä sitten joskus, kun niiden aika koittaa!

On aika hiljaa kiittää ja tassuu puristaa, pian meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.

Nämä ovat Erin viimeiset lomat minun mukanani ja pian joudun luopumaan tästä maailman ihanimmasta koirasta.. Kunpa vain voisinkin ottaa tuon hurtan mukaani kotiutuessani, mutta valitettavasti Erillä reservi häämöttää vasta muutaman vuoden päästä. Toivon koko sydämestäni, että Eri saa viimeisille palvelusvuosilleen hyviä ohjaajia, jotka todella rakastavat tuota koiraa. Eri on onneksi todella helppo ja taitava koira, joka tulee toimeen varmasti ihan kenenkä vain kanssa.

Puoli vuotta sitten, kun sain Erin nimikokseni, en olisi koskaan kuvitellut kiintyväni tuohon koiraan näin valtavasti. Meillä ei alussa synkannut yhtään, Eriä ei voinut vähempääkään kiinnostaa olemassaoloni ja neiti vain teki mitä huvitti eikä vahingossakaan kuunnellut sanaakaan minun suustani. Lenkillä käyminen oli ihan kamalaa ja koiran sijaan Eri näytti ihan myyrältä rämpiessään tuhatta ja miljoonaa eteenpäin meikäläisen roikkuessa epätoivoisena perässä käsi lähes irtoamispisteessä. Tuolloin vielä vakuuttelin, ettei minun tätä koira tulee ikävä.

Muutaman kuukauden Eri vähän testaili, mikäs muija häntä on oikeen tullut ohjaamaan. Pikkuhiljaa alkoi yhteinen sävel löytyä ja minä sain vihdoin huomata, ettei nimikkoni ole mikään kuriton taulapää vaan päinvastoin! Eri on todella taitava koira, joka on aina valmis uusiin haasteisiin, jäljestää kuin mestari ja rakastaa patukoita yli kaiken.

Eri on erinomainen koira.