Ajattelin tämän rajavartija-asian liittyvän sen verran läheisesti armeijajuttuihini, että kirjoittelen tänne inttiblogin puolelle hiukan tuntemuksiani viime viikkoisista pääsykokeistani Imatran Immolassa.
Olin tosiaan viime viikolla tiistaista torstaihin Immolassa raja- ja merivartiokoululla ottamassa osaa rajavartijan peruskurssin pääsykokeisiin. Sain kutsun kokeisiin huhtikuun alkupuolella ja siitä asti olen kuumotellut tätä kyseistä koettelemusta. Ennakkovalmistautumisina piti käydä hommaamassa lääkärintodistus (joka maksoi yksityisellä 66€, auts!) ja vastata psykologitoimiston lähettämiin ennakkotehtäviin. Tämän lisäksi minä yritin treenata Cooperia ja uintitestiä varten sekä kerrata hiukan ruotsia ja englantia.
Lähdin tiistaina iltapäivällä junalla Helsingistä kohti Imatraa ja saavuin RMVK:lle illasta. Majoittuminen tapahtui tuvassa, jossa olikin jo minun lisäkseni useita naisia. Keskiviikkona herätys soi klo 6:30 ja suuntasimme ruokalaan aamupalalle. Ruokaileminen oli omakustanteista, mutta onneksi kuitenkin melko edullista. Täyttävän aamupalan sai 4€:lla ja minun tuli kamala ikävä intin aamupaloja! Puuro vaan on niiiin hyvää.
Pääsykokeet alkoivat kootusti auditoriossa, jonka jälkeen minun osastoni jatkoi psykologisiin testeihin. Välissä kävimme lounaalla, mutta aika pitkälti koko päivä meni psykologisten eri osuuksien parissa. Alkuillasta minulla oli vielä paljon jännittämäni henkilökohtainen haastattelu, joka oli lopulta yllättävän rento tilaisuus. Tuntui kyllä, että jännitys sai minut ihan lukkoon enkä päässyt tuomaan itsestäni sitä ihan parasta esille kaiken sen änkyttämisen ja jäätyilemisen lomassa..
Torstaina minun osastollani oli vuorossa kielten kokeet ja fyysiset testit. Aamulla kävimme pähkäilemässä luetunymmärtämisistä koostuvaa enkun koetta, joka minun makuuni oli kyllä melkoisen haastava. Tämän jälkeen oli vastassa se kaikkein kammotuin asia, eli cooper-testi. Päätin antaa itsestäni aivan kaiken ja tavoitteeni oli juosta 2300m. Kurssille pääsemisen alarajana on naisilla 2200m ja vaikken kauheasti ollut kerennyt juoksua reenaamaan, tiesin pääseväni edes sen vaikka sitten väkisin. Juoksu tuntui kuitenkin kulkevan yllättävän hyvin ja sain papereihin tuloksen 2410m. Enpä ole viimeiseen kymmeneen vuoteen juossut tuon vertaa ja olen kyllä tuohon tulokseen erittäinkin tyytyväinen. Juoksun jälkeen kävimme syömässä herkullisia lindströmin pihvejä ja suuntasimme ruotsin kielikokeeseen. Ehkä vika on minun kielipäässäni, mutta sekin tuntui melko haastavalta.
Pääsykokeiden viimeinen osuus oli uintitesti, joka suoritettiin RMVK:n omassa 25-metrisessä altaassa. Olin harjoitellut uimista jonkun verran ennen kokeita ja tiesin, ettei 6 minuutin aikaraja 200 metrin matkalla ole paha. Lopulta saavutin ajan 4min 17sek, mikä sekin on personal best. Fyysiset testit menivät siis osaltani paremmin kuin osasin odottaakaan. Uinnin jälkeen lähdin kotimatkalle, joka kokonaisuudessaan otti n. 11tuntia... Päästyäni klo 1:30 kotiin oli kyllä melko hajonnut olo, mutta onneksi edessä oli viikonloppu ja aikaa kerätä itsensä ennen töiden jatkumista.
Pääsykokeiden tulokset tulevat kuulemma joskus juhannuksen jälkeen eli siihen saakka on pidettävä sormia ja varpaita ristissä! Kunpa kurssin ovet aukenisivat minulle!
sunnuntai 7. kesäkuuta 2015
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
Mitä intti opetti?
Liki yhdeksän armeijassa vietettyä kuukautta väkisinkin muuttivat minua ihmisenä, ja sitäkin enemmän siellä oppi uusia asioita niin itsestään kuin ympäröivästä maailmasta. Rupesin miettimään, mitä kaikkea minä intissä sitten opeinkaan ja päällimmäisenä tulivat mieleen nämä tärkeät ja ei-niin-tärkeät asiat:
Armeijassa opin:
- Sitä pystyy vaikka ja mihin jos vain tarpeeksi uskoo itseensä.
- Rajojen rikkominen ja unelmien toteuttaminen kannattaa aina.
- Paljon uutta koirien käyttäytymisestä, harrastusmahdollisuuksista ja ylipäänsä kaikesta koiran hommaamisesta sen menestyksekkääseen kouluttamiseen.
- Kaikista ei tarvitse tykätä.
- Ja kaikkien ei todellakaan tarvitse tykätä minusta!
- Sanomaan asioita "päin naamaa", välillä turhankin kärkkäästi kylläkin..
- Ilman meikkiäkin minulla on ihmisoikeudet ja lupa kulkea julkisilla paikoilla, eikä jokainen vastaantulija ehkä ajattelekkaan, että onpas ruma tyttö.
- Joka suuntaan töröttävä 7-haaraisista koostuva ylilikainen tukkakaan ei vie oikeuttani olla olemassa.
- Suihkuun pääseminen viikon harjoituksen jälkeen on aika hieno fiilis.
- Ystävät ja yhteishenki ovat upeita asioita.
- Kylmään ei kuole, vaikka siltä tuntuukin.
- Eikä myöskään nälkään.
- Saatikka sitten vitutukseen!
- Polkupyörä on ihan ok, vaikkei siinä olisi jarruja tai satulaa, jolla pystyy istumaan.
- Hiihtäminen on oikeastaan aika kivaa.
- Villaset sukat todellakin ovat paremmat kuin puuvillaiset.
- Rakon sisälle voi tulla toinen rakko.
- Hukkuneet tavarat kyllä löytyvät jostain, ne eivät siirry toiseen ulottuvuuteen.
- Perheeni tulee aina olemaan tukenani, vaikka tekisinkin aivan älyttömiä päätöksiä.
- Nukkuminen onnistuu ihan missä olosuhteissa ja asennossa tahansa kunhan on tarpeeksi väsynyt.
- 10km ei ole matka eikä mikään kävellen.
- Puuro on hyvää.
Armeijassa opin:
- Sitä pystyy vaikka ja mihin jos vain tarpeeksi uskoo itseensä.
- Rajojen rikkominen ja unelmien toteuttaminen kannattaa aina.
- Paljon uutta koirien käyttäytymisestä, harrastusmahdollisuuksista ja ylipäänsä kaikesta koiran hommaamisesta sen menestyksekkääseen kouluttamiseen.
- Kaikista ei tarvitse tykätä.
- Ja kaikkien ei todellakaan tarvitse tykätä minusta!
- Sanomaan asioita "päin naamaa", välillä turhankin kärkkäästi kylläkin..
- Ilman meikkiäkin minulla on ihmisoikeudet ja lupa kulkea julkisilla paikoilla, eikä jokainen vastaantulija ehkä ajattelekkaan, että onpas ruma tyttö.
- Joka suuntaan töröttävä 7-haaraisista koostuva ylilikainen tukkakaan ei vie oikeuttani olla olemassa.
- Suihkuun pääseminen viikon harjoituksen jälkeen on aika hieno fiilis.
- Ystävät ja yhteishenki ovat upeita asioita.
- Kylmään ei kuole, vaikka siltä tuntuukin.
- Eikä myöskään nälkään.
- Saatikka sitten vitutukseen!
- Polkupyörä on ihan ok, vaikkei siinä olisi jarruja tai satulaa, jolla pystyy istumaan.
- Hiihtäminen on oikeastaan aika kivaa.
- Villaset sukat todellakin ovat paremmat kuin puuvillaiset.
- Rakon sisälle voi tulla toinen rakko.
- Hukkuneet tavarat kyllä löytyvät jostain, ne eivät siirry toiseen ulottuvuuteen.
- Perheeni tulee aina olemaan tukenani, vaikka tekisinkin aivan älyttömiä päätöksiä.
- Nukkuminen onnistuu ihan missä olosuhteissa ja asennossa tahansa kunhan on tarpeeksi väsynyt.
- 10km ei ole matka eikä mikään kävellen.
- Puuro on hyvää.
tiistai 14. huhtikuuta 2015
Mitä mukaan inttiin? (versio 2.0)
Ennen palvelukseenastumista kirjoittelin postauksen siitä, mitä kaikkea pakkasin mukaani ekoille viikoille. Muokkasin listaa niin, että yliviivasin kaiken turhaksi kokemani, lihavoin erityisen tärkeät asiat ja lisähuomautukset ovat kurssivoitu.
Lisäksi olin laatinut postauksen hankintalistasta. Nyt, intin käyneenä ja kokemusta riikkaampana, kommentoin omaa ajatuksenjuoksuani. Kursivoidulla alkuperäiset pohdintani ja perässä nykyinen kommenttini aiheeseen.
- Urheilurintsikoita, monet! Mielummin otan noita muutamat liikaa kuin muutamat liian vähän mukaani. Varsinkin parin viikon gines-putkilla, kun pesumahdollisuutta ei ole, on varmasti kiva, että olisi puhtaita liivejä varalla. Tällä hetkellä paras hinta-laatusuhde on löytynyt Lidlin Crivitin 9€ liiveiltä sekä H&M:n 20€ liiveiltä. Tämänhetkinen varastoni on 4kpl, joten muutamat ainakin pitää vielä ostaa.
-> Alkuunsa minulla oli mukana varmaan seitsemät urheilurintsikat ja olihan se nyt hiukan liioiteltu määrä.. Lopulta minulla oli käytössä enää parit: keskivahvalla ja kevyellä tuella varustetut. Niitä vaihtelin ja pesin tarpeen mukaan (meillä oli pesukone käytössä intissä, mikä tietenkin helpotti asioita)
- Tumma uimapuku! Ainakin Niinisalossa kaikki joutuvat uimaan edes kerran sen 200m (toisin kuin joissain varuskunnissa, joissa ei ole uimahallia mailla halmeilla :D). Intti tarjoaa kyllä uikkarit, mutta on eri asia, suostuuko kukaan pistämään niitä päälleen. Jos hyvä tuuri käy, saattaa saada suht sopivan yksilön. Jos taas käy huono tuuri, uikkarit voivat olla 4 kokoa liian pienet tai isot ja vakiovarustuksena löytyy hehtaarin kokoiset jalka-aukot.. Vilautteleminen ei ole meikäläisen juttu, joten uikkariostoksille mars! Tälläisiä vaihtoehtoja olen katsellut, kriteereinä tumma väritys, yksivärisyys, yksiosaisuus ja halpa hinta:
-> Kävimme uimassa tasan kerran ja ostamani uimapuku ei kelvannut, koska siinä oli halterneck-kiinnitys.. Pistin sen sitten intin uikkarin alle hieman peittämään paikkoja. Uikkari oli melko turha ostos, koska tuskin käytän sitä tulevaisuudessa. Mustat/tumman siniset urheilurintsikat ja bikini-alaosa intin uikkareiden alla olisi ajanut saman asian.
- Sopivia sukkia! Intistä saa kyllä pieniäkin sukkia (tai pieniä ja pieniä.. kokoa 39). Itselläni on kuitenkin kaikilla "intti tutuksi"-leireillä jaettu pienimmät mahdollisimmat sukat ja ne ovat olleet about 1,5 kertaa isommat kuin jalkani. Ryttääntynyt liian iso sukka kengässä tarkoittaa samaa kuin hervottomat rakot.. Ei kiitos! Tällä hetkellä kyttään josko Lidliin tulisi taas myyntiin muotoiltuja urheilusukkia 3€/2paria. Talvea varten pitääkin sitten hommata ihan oma arsenaali jotain superlämpösiä villasukkia, mutta ne eivät onneksi ole ihan just ajankohtaisia!
-> Oma jalkani on kokoa 39 enkä IKINÄ saanut sopivan kokoisia sukkia varusvaihdosta.. Aina ne olivat joko kokoa 43-> tai niin kapeita etteivät jalkaan mahtuneet. Eli omia sukkia! Ehdottomasti! Etenkin talvella jotkut omat villasukat ovat varmasti hintansa arvoiset. Intin saapassukat ovat ainakin minun jalkaan kamalan malliset. Tässä linkki sukkiin, joita ostin varmaan 10 paria, ja jotka ovat olleet palelevien jalkojeni pelastus: LINKKI TÄHÄN
- Urheilualushousuja! Lähes kaikki intissä olevat naiset vannovat pv:n boksereiden olevan ihan parhaat alushousut ikinä.. Aion silti ihan varmuuden vuoksi hommata hipsterimallisia alushousuja, jos en tykkääkkään niistä yök-niin-ällöttävistä boksereista.
-> Tavalliset alushousut ajoivat asian kunhan hiukan valikoi niitä, jotka eivät ihan kamalasti hierrä ja puserra. Käytin kerran intin boksereita (kuulin niiden olevan hyvät marsseilla).. Itselläni hitsas sisäreidet palovammoille sen 14km marssin aikana johtuen niistä boksereista.. Ei kiitos enää koskaan!
- Tukkajuttuja, paljon! Minulla tätä tukkaa riittää vaikka vähän muillekkin jakaa, joten miljoonat ponnarit, kumilenkit ja pinnit eivät ole pahitteeksi. Ajatuksena on lyhentää hieman hiusten pituudesta, muttei mitenkään ratkaisevissa määrin. Yksi plussa tässä hiuskuontalossa kuitenkin on: minulla ei ole otsatukkaa! Se vasta oliskin vaikea saada siististi aisoihin.
Lisäksi tietenkin hiuslakkaa ja kuivashamppoota on hommattava oikein kunnon arsenaali.
-> Kaikenlaiset pinnit ja hiusverkot jäivät täysin käyttämättä, sillä oman tukkani sain kuosiin kahdella pikkuponnarilla ja yhdellä isommalla. Lisäksi ei saatu P- eikä E-kaudella käyttää hiuslakkaa/kuivashamppoota herkkien palovaroitinjärjestelmien vuoksi, joten ihan turhaan minulla nekään oli mukana.
- Lisäakku kännykkään! Iphone on yhtä kuin maailman surkein akunkesto, ja lisäksi tässä on sellainen kiva ominaisuus, että lämpötilan laskiessa alle +5, kännykkä sammuu itekseen eikä suostu käynnistymään ennen kuin saa lisävirtaa.. Iltaisin tahtoisin pystyä esim. whatsappaamaan enemmän kuin 5 minuuttia kerrallaan, joten kunnon iso lisäakku tulee tarpeeseen. Sillä saa sitten myös (toivon mukaan) herätettyä henkiin mm. leireillä kohmettuneen luurin. Varasuunnitelmana aion ottaa entisen Lumiani jollain prepaidilla messiin, saapahan edes sitten laitettua tekstarina, että "mun kännykkä hyyty" :D
Kiikarissa on tällä hetkellä 13 000mAh:n suuruinen lisäakku, jonka saa TÄÄLTÄ todella edullisesti (45€). Tuolla saa periaatteessa ladattua kännykän akun ainakin 6 kertaa täysin tyhjästä ihan täyteen ilman minkäänlaista sähköverkkoa. Eniten käyttöä lisäakulle tulisi varmaankin leireillä, ja siellä tuo kuusi kertaa kännykän akun tyhjäksi saaminen ei takuulla tule onnistumaan. Haluan kuitenkin hommata mielummin hieman ylimitoitetun kapasiteetin akkuun, sillä se käsittääkseni "kuluu" käytössä(?). (joo, en tosiaankaan ole mikään nero näissä sähköjutuissa.. Enemmänkin isin heiniä! :D)
-> Maksoin 45€ lisäakusta, joka oli totaalinen susipaska! Ei siinä ollut kapasiteettia kuin yhden akullisen lataamiseen.. (Epä)onnekseni iPhoneni hajosi E-kaudella ja hommasin puhelimen, jonka akku kestää jopa vuorokauden (toisin kuin omenapuhelimessa!) ja joka ei sammu, kun lämpötila laskee alle +5.. Eipä ainakaan tähän mennessä ole ollut niin pitkiä harjoituksia etteikö olisi akku riittänyt kännykässä, kun pitää lentokonetilaa päällä aina kun ei tarvitse yhteyttä.
- Tehokas pieni taskulamppu! Olin isosiskoni kanssa kerran viikonlopun mittaisella "inttileirillä" ja silloin yövyttiin teltoissa. Se kerta opetti minulle, että teltassa on pimeää kuin pirun perseessä (myrskylyhdystä huolimatta) eikä siellä näe oikein mitään ilman taskulamppua. Eli taskulamppu ehdottomasti mukaan leirille, on meinaan pirullista etsiä sitä kadonnutta hanskaa siellä pilkkopimeessä, kun pitäisi minuutin päästä olla makaamassa poterossa ja ulkona lämpötilat hipoo nollaa.. TÄMÄ Varustelekan ledilamppu olisi varmaan tähän rakoon melko passeli?
-> En mä mitään taskulamppua ikinäkään saanut hommatuksi.. Koirapuolella meidän koirarepun sisältöön kuului LedLenser, mutta tuurillani minun kamoistani se juurikin puuttui.. Kännykän taskulamppu oli kova sana harjoituksissa. Voisin silti suositella jokaista hommaamaan vaikka otsalampun inttiin! Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kironnut pimeässä reppua kaivellessa, kun ei mitään nää ja sormet ovat kylmästä niin tunnottomina ettei niistäkään ole mitään apua..
- Puukko! Sitä kuulemma tarvitaan leireillä lähes kaikkeen.. En ole koskaan käsitellyt puukkoa (muuta kuin keittiössä ehkä pari kertaa, oon melkoinen kokki joo!), eli en ihan ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta, mutta uskon kiltisti mitä sanotaan. Hyvän puukon ominaisuuksia en ole vielä saanut selville, mutta pitänee kysellä asiasta intin käyneiltä/intissä olevilta tutuilta. Itseltäni ei yhtäkään eräjormailuun sopivaa puukkoa löydy kun taas toiset hommaavat aina matkamuistokseen uuden puukon satojen edellisten seuraksi (eikös niin T ;)?)
->Aina välillä maastossa kuuli "onks kellään hei puukkoo?" ja silloin itsellänihän ei tietenkään ollut sitä mukana.. Kunnollinen puukko, joka on myöskin mukana, olisi kyllä ollut kätevä. Koin myös Leathermanini kätsyksi niin laastareiden leikkaamisessa, pikkuvarpaan kynnen tasoittamisessa kuin varustevyön fixaamisessa.
- Hyttysmyrkkyä! Ehkä minun kannattaisi lopettaa tämän postauksen kirjoittaminen ennen kuin menen kaikkiin ihan ääripäisyyksiin kuten itikkamyrkkyihin sun muihin.. Mutta onhan tuo varmana kätevää siellä mettässä rämpiessä, ei voi kukaan kiistää! Eihän? Olen maailman ötökkäkammoisin ihminen ja vaikkei siitä karkotteesta olisikaan oikeasti mitään hyötyä, pelkkä ajatuskin sen olemassaolosta jotenkin rauhottaa.. Onkohan olemassa jotain voimakenttää, joka suojaa hyttysiltä, paarmoilta, ampiaisilta, hirvikärpäsiltä ja punkeilta?
-> Haha! Ikään kuin tälläisten suihkutteluun olisi riittänyt aika! Eikä kesällä onneksi ollut paljoakaan hyttysiä (koska oli kuuma ja kuiva kuin saharassa koko kesän?)
- Kunnolliset kuulokkeet! Nuo Tigerista ostetut kolmen euron kuulokkeet eivät ole ihan mitkään maailman parhaimmat. Lisäksi haluaisin todellakin säilyttää Spotifyn kännykässäni, koska musiikkia kuuntelemalla voi pelastaa melkoisen valtaviakin vitutuksia. Ilmainen parin vuoden premiumini Spotifyyn loppuu toukokuussa, pitänee siis joko hommata jostain lisää ilmaista "kokeilua" taikka oikeasti maksaa rehellisesti käyttämästään palvelusta..
-> Kuulokkeilla oli helppo päästä hetkeksi pakoon koko inttiä eikä kyllä harmita yhtään, että sijoitin "jopa" 20€ kunnollisiin korvanappeihin. Myöskin tuo Spotifyn Premium on ollut ihan pelastus koiria lenkittäessä! On voinut kuunnella musiikkia myös silloin, kun metsän siimeksessä ei netti pelaa (offline-toiminto).
Loppuun vielä kommenttia juomarakosta, josta puhuin jossain postauksessani jo ennen kuin edes olin päässyt inttiin:
Olisihan se ollut ihan pirun kätevä P-kauden 30-asteen helteissä, mutta kesällä en saanut aikaiseksi hommattua rakkoa. Tehtiin kimppatilaus Varustelekasta syksyllä ja ekalla käyttökerralla suurin osa meidän rakoista vuosi (parasta ikinä olla koko päivä maastossa märässä tetsarissa, kun on jo muutenkin ihan pirun kylmä!). Paska ostos siis..
Toivottavasti postauksesta on hyötyä teille, jotka valmistaudutte menemään inttiin. Ja niille, jotka ovat par'aikaa siellä tai ovat käyneet jo koitoksen läpi, laittakaahan kommenttina tulemaan omia ajatuksianne ja lisäyksiä aiheeseen liittyen!
PS. Jatkan arjesta ja juhlasta bloggailua osoitteessa: kamalankiva.blogspot.com tervetuloa lukemaan!
- PAM, Kela-kortti, rokotustodistus, ajokortti ja tilinumero
- Urheilurintsikoita (
näillä näkymin kuudet, joista osa kevyemmällä tuella varustettuja) Vähempikin riittää! - Omia alushousuja (siltä varalta ettei ne intin bokserit olekkaan niin hyviä..)
- Omia sukkia
Uikkarit- Lääkepussukka (Buranaa, silmätippoja, Samarinia, antihistamiinia, maitohappobakteereja)
- Laastareita (tavallista leikattavaa tekstiiliversioo, yksittäispakattuja sekä rakkolaastareita)
- Lääkereseptit
Kylmägeeli- Ravintolisiä (D- ja Mg)
- Hiusjuttuja (ponnareita,
pinnejä, hiusverkkoja, harja) Tukka-aineita (hiuslakka, kuivashamppoo)- Pesuaineet (shamppoo, hoitoaine, naamapuhdistusaine, kosteusvoide)
- Hammasharja, -tahna, dödö, sheiveri ja
aurinkosuojalla varustettu bb-voideauringonpaahteessa pidettyjen sulkeisten varalle (en halua polttaa nokaani :D) - Käsipeili
- Tabletti+laturi, puhelin+laturi, kuulokkeet ja
lisäakku Purkki tonnikalaa ja purkki ananaspaloja sekä kertakäyttölusikoita (just in case :D)Kolikoita karkkiautomaattia varten (omnomnomn)
Lisäksi olin laatinut postauksen hankintalistasta. Nyt, intin käyneenä ja kokemusta riikkaampana, kommentoin omaa ajatuksenjuoksuani. Kursivoidulla alkuperäiset pohdintani ja perässä nykyinen kommenttini aiheeseen.
- Urheilurintsikoita, monet! Mielummin otan noita muutamat liikaa kuin muutamat liian vähän mukaani. Varsinkin parin viikon gines-putkilla, kun pesumahdollisuutta ei ole, on varmasti kiva, että olisi puhtaita liivejä varalla. Tällä hetkellä paras hinta-laatusuhde on löytynyt Lidlin Crivitin 9€ liiveiltä sekä H&M:n 20€ liiveiltä. Tämänhetkinen varastoni on 4kpl, joten muutamat ainakin pitää vielä ostaa.
-> Alkuunsa minulla oli mukana varmaan seitsemät urheilurintsikat ja olihan se nyt hiukan liioiteltu määrä.. Lopulta minulla oli käytössä enää parit: keskivahvalla ja kevyellä tuella varustetut. Niitä vaihtelin ja pesin tarpeen mukaan (meillä oli pesukone käytössä intissä, mikä tietenkin helpotti asioita)
- Tumma uimapuku! Ainakin Niinisalossa kaikki joutuvat uimaan edes kerran sen 200m (toisin kuin joissain varuskunnissa, joissa ei ole uimahallia mailla halmeilla :D). Intti tarjoaa kyllä uikkarit, mutta on eri asia, suostuuko kukaan pistämään niitä päälleen. Jos hyvä tuuri käy, saattaa saada suht sopivan yksilön. Jos taas käy huono tuuri, uikkarit voivat olla 4 kokoa liian pienet tai isot ja vakiovarustuksena löytyy hehtaarin kokoiset jalka-aukot.. Vilautteleminen ei ole meikäläisen juttu, joten uikkariostoksille mars! Tälläisiä vaihtoehtoja olen katsellut, kriteereinä tumma väritys, yksivärisyys, yksiosaisuus ja halpa hinta:
-> Kävimme uimassa tasan kerran ja ostamani uimapuku ei kelvannut, koska siinä oli halterneck-kiinnitys.. Pistin sen sitten intin uikkarin alle hieman peittämään paikkoja. Uikkari oli melko turha ostos, koska tuskin käytän sitä tulevaisuudessa. Mustat/tumman siniset urheilurintsikat ja bikini-alaosa intin uikkareiden alla olisi ajanut saman asian.
- Sopivia sukkia! Intistä saa kyllä pieniäkin sukkia (tai pieniä ja pieniä.. kokoa 39). Itselläni on kuitenkin kaikilla "intti tutuksi"-leireillä jaettu pienimmät mahdollisimmat sukat ja ne ovat olleet about 1,5 kertaa isommat kuin jalkani. Ryttääntynyt liian iso sukka kengässä tarkoittaa samaa kuin hervottomat rakot.. Ei kiitos! Tällä hetkellä kyttään josko Lidliin tulisi taas myyntiin muotoiltuja urheilusukkia 3€/2paria. Talvea varten pitääkin sitten hommata ihan oma arsenaali jotain superlämpösiä villasukkia, mutta ne eivät onneksi ole ihan just ajankohtaisia!
-> Oma jalkani on kokoa 39 enkä IKINÄ saanut sopivan kokoisia sukkia varusvaihdosta.. Aina ne olivat joko kokoa 43-> tai niin kapeita etteivät jalkaan mahtuneet. Eli omia sukkia! Ehdottomasti! Etenkin talvella jotkut omat villasukat ovat varmasti hintansa arvoiset. Intin saapassukat ovat ainakin minun jalkaan kamalan malliset. Tässä linkki sukkiin, joita ostin varmaan 10 paria, ja jotka ovat olleet palelevien jalkojeni pelastus: LINKKI TÄHÄN
- Urheilualushousuja! Lähes kaikki intissä olevat naiset vannovat pv:n boksereiden olevan ihan parhaat alushousut ikinä.. Aion silti ihan varmuuden vuoksi hommata hipsterimallisia alushousuja, jos en tykkääkkään niistä yök-niin-ällöttävistä boksereista.
-> Tavalliset alushousut ajoivat asian kunhan hiukan valikoi niitä, jotka eivät ihan kamalasti hierrä ja puserra. Käytin kerran intin boksereita (kuulin niiden olevan hyvät marsseilla).. Itselläni hitsas sisäreidet palovammoille sen 14km marssin aikana johtuen niistä boksereista.. Ei kiitos enää koskaan!
- Tukkajuttuja, paljon! Minulla tätä tukkaa riittää vaikka vähän muillekkin jakaa, joten miljoonat ponnarit, kumilenkit ja pinnit eivät ole pahitteeksi. Ajatuksena on lyhentää hieman hiusten pituudesta, muttei mitenkään ratkaisevissa määrin. Yksi plussa tässä hiuskuontalossa kuitenkin on: minulla ei ole otsatukkaa! Se vasta oliskin vaikea saada siististi aisoihin.
Lisäksi tietenkin hiuslakkaa ja kuivashamppoota on hommattava oikein kunnon arsenaali.
-> Kaikenlaiset pinnit ja hiusverkot jäivät täysin käyttämättä, sillä oman tukkani sain kuosiin kahdella pikkuponnarilla ja yhdellä isommalla. Lisäksi ei saatu P- eikä E-kaudella käyttää hiuslakkaa/kuivashamppoota herkkien palovaroitinjärjestelmien vuoksi, joten ihan turhaan minulla nekään oli mukana.
- Lisäakku kännykkään! Iphone on yhtä kuin maailman surkein akunkesto, ja lisäksi tässä on sellainen kiva ominaisuus, että lämpötilan laskiessa alle +5, kännykkä sammuu itekseen eikä suostu käynnistymään ennen kuin saa lisävirtaa.. Iltaisin tahtoisin pystyä esim. whatsappaamaan enemmän kuin 5 minuuttia kerrallaan, joten kunnon iso lisäakku tulee tarpeeseen. Sillä saa sitten myös (toivon mukaan) herätettyä henkiin mm. leireillä kohmettuneen luurin. Varasuunnitelmana aion ottaa entisen Lumiani jollain prepaidilla messiin, saapahan edes sitten laitettua tekstarina, että "mun kännykkä hyyty" :D
Kiikarissa on tällä hetkellä 13 000mAh:n suuruinen lisäakku, jonka saa TÄÄLTÄ todella edullisesti (45€). Tuolla saa periaatteessa ladattua kännykän akun ainakin 6 kertaa täysin tyhjästä ihan täyteen ilman minkäänlaista sähköverkkoa. Eniten käyttöä lisäakulle tulisi varmaankin leireillä, ja siellä tuo kuusi kertaa kännykän akun tyhjäksi saaminen ei takuulla tule onnistumaan. Haluan kuitenkin hommata mielummin hieman ylimitoitetun kapasiteetin akkuun, sillä se käsittääkseni "kuluu" käytössä(?). (joo, en tosiaankaan ole mikään nero näissä sähköjutuissa.. Enemmänkin isin heiniä! :D)
-> Maksoin 45€ lisäakusta, joka oli totaalinen susipaska! Ei siinä ollut kapasiteettia kuin yhden akullisen lataamiseen.. (Epä)onnekseni iPhoneni hajosi E-kaudella ja hommasin puhelimen, jonka akku kestää jopa vuorokauden (toisin kuin omenapuhelimessa!) ja joka ei sammu, kun lämpötila laskee alle +5.. Eipä ainakaan tähän mennessä ole ollut niin pitkiä harjoituksia etteikö olisi akku riittänyt kännykässä, kun pitää lentokonetilaa päällä aina kun ei tarvitse yhteyttä.
- Tehokas pieni taskulamppu! Olin isosiskoni kanssa kerran viikonlopun mittaisella "inttileirillä" ja silloin yövyttiin teltoissa. Se kerta opetti minulle, että teltassa on pimeää kuin pirun perseessä (myrskylyhdystä huolimatta) eikä siellä näe oikein mitään ilman taskulamppua. Eli taskulamppu ehdottomasti mukaan leirille, on meinaan pirullista etsiä sitä kadonnutta hanskaa siellä pilkkopimeessä, kun pitäisi minuutin päästä olla makaamassa poterossa ja ulkona lämpötilat hipoo nollaa.. TÄMÄ Varustelekan ledilamppu olisi varmaan tähän rakoon melko passeli?
-> En mä mitään taskulamppua ikinäkään saanut hommatuksi.. Koirapuolella meidän koirarepun sisältöön kuului LedLenser, mutta tuurillani minun kamoistani se juurikin puuttui.. Kännykän taskulamppu oli kova sana harjoituksissa. Voisin silti suositella jokaista hommaamaan vaikka otsalampun inttiin! Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen kironnut pimeässä reppua kaivellessa, kun ei mitään nää ja sormet ovat kylmästä niin tunnottomina ettei niistäkään ole mitään apua..
- Puukko! Sitä kuulemma tarvitaan leireillä lähes kaikkeen.. En ole koskaan käsitellyt puukkoa (muuta kuin keittiössä ehkä pari kertaa, oon melkoinen kokki joo!), eli en ihan ole vakuuttunut sen tarpeellisuudesta, mutta uskon kiltisti mitä sanotaan. Hyvän puukon ominaisuuksia en ole vielä saanut selville, mutta pitänee kysellä asiasta intin käyneiltä/intissä olevilta tutuilta. Itseltäni ei yhtäkään eräjormailuun sopivaa puukkoa löydy kun taas toiset hommaavat aina matkamuistokseen uuden puukon satojen edellisten seuraksi (eikös niin T ;)?)
->Aina välillä maastossa kuuli "onks kellään hei puukkoo?" ja silloin itsellänihän ei tietenkään ollut sitä mukana.. Kunnollinen puukko, joka on myöskin mukana, olisi kyllä ollut kätevä. Koin myös Leathermanini kätsyksi niin laastareiden leikkaamisessa, pikkuvarpaan kynnen tasoittamisessa kuin varustevyön fixaamisessa.
- Hyttysmyrkkyä! Ehkä minun kannattaisi lopettaa tämän postauksen kirjoittaminen ennen kuin menen kaikkiin ihan ääripäisyyksiin kuten itikkamyrkkyihin sun muihin.. Mutta onhan tuo varmana kätevää siellä mettässä rämpiessä, ei voi kukaan kiistää! Eihän? Olen maailman ötökkäkammoisin ihminen ja vaikkei siitä karkotteesta olisikaan oikeasti mitään hyötyä, pelkkä ajatuskin sen olemassaolosta jotenkin rauhottaa.. Onkohan olemassa jotain voimakenttää, joka suojaa hyttysiltä, paarmoilta, ampiaisilta, hirvikärpäsiltä ja punkeilta?
-> Haha! Ikään kuin tälläisten suihkutteluun olisi riittänyt aika! Eikä kesällä onneksi ollut paljoakaan hyttysiä (koska oli kuuma ja kuiva kuin saharassa koko kesän?)
- Kunnolliset kuulokkeet! Nuo Tigerista ostetut kolmen euron kuulokkeet eivät ole ihan mitkään maailman parhaimmat. Lisäksi haluaisin todellakin säilyttää Spotifyn kännykässäni, koska musiikkia kuuntelemalla voi pelastaa melkoisen valtaviakin vitutuksia. Ilmainen parin vuoden premiumini Spotifyyn loppuu toukokuussa, pitänee siis joko hommata jostain lisää ilmaista "kokeilua" taikka oikeasti maksaa rehellisesti käyttämästään palvelusta..
-> Kuulokkeilla oli helppo päästä hetkeksi pakoon koko inttiä eikä kyllä harmita yhtään, että sijoitin "jopa" 20€ kunnollisiin korvanappeihin. Myöskin tuo Spotifyn Premium on ollut ihan pelastus koiria lenkittäessä! On voinut kuunnella musiikkia myös silloin, kun metsän siimeksessä ei netti pelaa (offline-toiminto).
Loppuun vielä kommenttia juomarakosta, josta puhuin jossain postauksessani jo ennen kuin edes olin päässyt inttiin:
Olisihan se ollut ihan pirun kätevä P-kauden 30-asteen helteissä, mutta kesällä en saanut aikaiseksi hommattua rakkoa. Tehtiin kimppatilaus Varustelekasta syksyllä ja ekalla käyttökerralla suurin osa meidän rakoista vuosi (parasta ikinä olla koko päivä maastossa märässä tetsarissa, kun on jo muutenkin ihan pirun kylmä!). Paska ostos siis..
Toivottavasti postauksesta on hyötyä teille, jotka valmistaudutte menemään inttiin. Ja niille, jotka ovat par'aikaa siellä tai ovat käyneet jo koitoksen läpi, laittakaahan kommenttina tulemaan omia ajatuksianne ja lisäyksiä aiheeseen liittyen!
PS. Jatkan arjesta ja juhlasta bloggailua osoitteessa: kamalankiva.blogspot.com tervetuloa lukemaan!
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Tee se itse-kotiutumiskuva
Onnistuin skippaamaan kotiutumisvalokuvauksen olemalla harjoituksessa juuri silloin, kun olisi pitänyt istua kameran edessä.. Just meikäläisen tuuria, mutta onneksi kotistudion saa pystytettyä alta aikayksikön ja vaikkei lopputulos olekkaan ihan niin pro kuin ammattikuvaajalla, niin kyllähän nuo kelpaavat. Ja sainpahan Erinkin mukaan kuviini!
Kuvat oli pakko ottaa parvekkeella, jotta valo riittäisi edes melkein kuvaamiseen. Tausta onkin sitten vähän sitä sun tätä, on ikkunanlautaa ja ovilistaa ja ja.. Eipä takerruta pikkuseikkoihin kuitenkaan :D
.JPG)
.JPG)
.JPG)
Viimeinen lomiltapaluu lähenee ja kohta tämä kaikki jo rutiiniksi muodostunut loppuu. Vetää melko sanattomaksi.. Palataanpa asiaan kotiutumisen jälkeen mikäli säilyn hengissä tj0-riennoiltamme! Keskiviikkona tulemma porukalla Poriin juhlimaan, torstaina vedetään henkeä ja perjantaina lähdetään tj0-risteilylle. Wish me luck!
Eri kiittää ja kuittaa. Toivokaamme hänelle antoisaa jatkoa sotakoirana ja hyviä eläkepäiviä sitten joskus, kun niiden aika koittaa!
.JPG)
.JPG)
-001.JPG){kind=link}
Kuvat oli pakko ottaa parvekkeella, jotta valo riittäisi edes melkein kuvaamiseen. Tausta onkin sitten vähän sitä sun tätä, on ikkunanlautaa ja ovilistaa ja ja.. Eipä takerruta pikkuseikkoihin kuitenkaan :D
Viimeinen lomiltapaluu lähenee ja kohta tämä kaikki jo rutiiniksi muodostunut loppuu. Vetää melko sanattomaksi.. Palataanpa asiaan kotiutumisen jälkeen mikäli säilyn hengissä tj0-riennoiltamme! Keskiviikkona tulemma porukalla Poriin juhlimaan, torstaina vedetään henkeä ja perjantaina lähdetään tj0-risteilylle. Wish me luck!
Eri kiittää ja kuittaa. Toivokaamme hänelle antoisaa jatkoa sotakoirana ja hyviä eläkepäiviä sitten joskus, kun niiden aika koittaa!
lauantai 14. maaliskuuta 2015
Papu-harjoitus ohi, tj aika väbä!
Takana suht raskas ja vähäuninen viikko paikallispuolustusharjoituksessa ja kun vihdoinkin pääsen nukkumaan omaan sänkyyn, herään klo 7 lauantaiaamuna siihen, että ulkona paistaa niin kirkkaasti aurinko etten saa enää unta... Kiitos aurinko tästä! Onpahan ainakin aikaa kirjoitella tänne :)
Kulunut viikko vierähti tosiaankin Papu-harjoituksessa Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa. Tämä on ensimmäinen ja ainoa isompi harjoitus, jolle olen päässyt mukaan ja olen enemmän kuin onnellinen saatuani kokea kaiken tuon, mitä edeltäneet viisi päivää toivat tullessaan! Reissumme alkoi maanantaina klo 4:30 herätyksellä, kamojen roudaamisella autoihin ja pikaisen etuaamiaisen kautta ajomatkalla Niinisalosta kohti pääkaupunkiseutua. Omaa evästä tuli melkosen kiitettävästi pakattua mukaan ja hyvä niin! Ruokahuolto oli vähän niin ja näin, välillä käytiin mukessa, välillä syötiin pakkisafkaa ja toisinaan taas ei ollut mitään ruokaa tarjolla syystä tai toisesta. Nuo energiajuomat olivat kyllä pelastus, kun silmä kourassa piti ajella ympäriinsä eikä oikein ollut varaa nukahdella rattiin! (Älä huoli äiti, ne oli oli sokerittomia!)
Toimin koko harjoituksen ajan kuskina ja pääsin ajamaan koirakärryllistä Defenderiä monen monituista kilometriä. Saatoin jopa hiukan oppia ymmärtämään peräkärryllä peruuttamisen saloista jotain (painosanalla hiukan). Saipahan ainakin kokemusta tuollaisella normiautoa isommalla vehkeellä kruisailemisesta Itä-Helsingin trafiikissa!
Saavuttiin puolen päivän aikoihin pelipaikalle ja lähdettiin oikeastaan heti ekalle kohteensuojaustehtävälle. Minulla ei ollut lainkaan koiraa mukana harjoituksessa, joten toimin koiranohjaajan suojamiehenä koko viikon. Maanantai-iltana lähdettiin vielä kokonaisen komppanian voimin Vuosaaren satamaan toiselle tehtävälle ja olihan se nyt huikeeta päästä niinkin isoon kokonaisuuteen mukaan tekemään "oikeita" hommia! Tehtävällä tuli koiralle käyttöä ja vaikka huomasi etten ole ennen päässyt kunnolla tekemään näitä hommia ja epävarmuus omaa tekemistäni kohtaan oli suuri, hommasta jäi käteen kuitenkin mahtava fiilis.
Koko viikko hypittiin eri varuskunnista tulleiden sotilaspoliisijoukkueiden mukaan tehtävillä ja koska koirapartioni pysyi aika pitkälti samanlaisena koko harjoituksen, alkoi hommaan oikeasti tulla rutiinia ja itselläni myös varmuutta. Pääsin vielä viimeistä kertaa ampumaan hiukan räkäpäitä ja heittämään "munat turpeeseen". Ja saatiin vielä kerran nauttia hernekeittoa torstaina.. Kertakäyttölautasilta kylmässä autossa hytisten, ei mikään ihan paras elämys!
Päästiin koko viikko yöpymään kasarmilla tuvassa ja se tuntui kyllä todelliselta siunaukselta! Piiitkän päivän jälkeen ei tarvinnut kömpiä kylmään telttaan ja valvoa kipinässä vaan sai nukkua edes sen lyhyen yönsä kunnolla ja pääsi sisävessaan ja hammaspesulle! Telttamajoitus olisi luultavasti hajoittanut meikäläisen lopullisesti.. Onneksi ei enää ikinä!
Perjantaina herätyskello soi klo 4 ja ennen kuutta oltiin jo matkalla kohti tehtävää. Onnistuin kamojani roudatessa autoon ennen aamuviittä jotenkin venäyttämään selkäni ja hetken aikaa tuntui etten pysty enää liikkumaan senttiäkään mihinkään suuntaan. Pelkäsin etten pysty osallistumaan inttiurani viimeiselle tehtävälle. Autoon nouseminen oli täyttä tuskaa ja kännykkään tallentuikin hyvin senhetkistä fiilistä kuvaava selfie:
Luojan kiitos ripeästi naamariin heitetty 1200mg ibuprofeiinia ja kunnon taistelufiilis lievittivät selkäkivun siedettävälle tasolle ja päätin kuitenkin vielä olla osa koirapartiotani. Loppujen lopuksi koko harjoituksen paras hetki oli juurikin se viimeisen päivän viimeinen keissi, jossa tehtiin melkoisen rivakka aidanylitys koiran kanssa ja siitä suoraan maalimies kiinni koiraa käyttäen. Oltiin harjoiteltu ja hiottu sitä aidanylittämistä koirapartiossa jo aiemmin ja siksi tositilanteessa onnistuminen tuntuikin niin mahtavalta.
Lähdettiin ajelemaan takaisin kotikassulle päin perjantaina klo 11 pintaan ja nopean laskutoimituksen perusteella tiesin, että puoli neljältä lomille lähteminen jäisi vain haaveeksi. Satuttiin ajamaan varuskunnan porteista sisään juurikin klo 15:30 ja ohitsemme virtasi sadoittain kurkkusalaattiukkoja lomille lähdössä.. Onneksi radiosta soi juuri samalla hetkellä Antti Tuiskun "peto on irti" ja luukuteltiin sitä siinä ohi ajellessamme. Ei jaksanut edes harmittaa, ripeästi vain koirat tarhoille, autot palautukseen ja kamat kasaan.
Klo 18 lompsittiin Erin kanssa viimeisille lomille (en kai mä sitä maltanut sitten kuitenkaan jättää tarhoille, kun en ollut koko viikkoon päässyt näkemään..). Meikäläisen lomillelähtölookki oli kaikkea muuta kuin freesi! Viikon jälkeen tuntui suihku melko hyvältä ajatukselta, kunhan vain sai ensin tuon koko viikon samalla nutturalla olleen tukkansa selviteltyä :D
Aamulla tuli pötköteltyä Erin kanssa sängyssä jonkin aikaa ennen kuin lähdettiin ulos. Olisin kyllä noussut heti herättyäni siihen perskeleen auringonpaisteeseen, mutta kun ei tuo selkäkipu sitten antanutkaan periksi vaan liian pehmeä sänky koitui melkein kohtalokseni!
Viimeiset lomat, aamuja 4. Apua.
PS. Käykääpä TÄSTÄ lukemassa palvelustoverini haastattelu Pv:n sivuilta! Mahtavaa, kun sotakoiranohjaajat saavat näkyvyyttä!
Kulunut viikko vierähti tosiaankin Papu-harjoituksessa Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa. Tämä on ensimmäinen ja ainoa isompi harjoitus, jolle olen päässyt mukaan ja olen enemmän kuin onnellinen saatuani kokea kaiken tuon, mitä edeltäneet viisi päivää toivat tullessaan! Reissumme alkoi maanantaina klo 4:30 herätyksellä, kamojen roudaamisella autoihin ja pikaisen etuaamiaisen kautta ajomatkalla Niinisalosta kohti pääkaupunkiseutua. Omaa evästä tuli melkosen kiitettävästi pakattua mukaan ja hyvä niin! Ruokahuolto oli vähän niin ja näin, välillä käytiin mukessa, välillä syötiin pakkisafkaa ja toisinaan taas ei ollut mitään ruokaa tarjolla syystä tai toisesta. Nuo energiajuomat olivat kyllä pelastus, kun silmä kourassa piti ajella ympäriinsä eikä oikein ollut varaa nukahdella rattiin! (Älä huoli äiti, ne oli oli sokerittomia!)
Toimin koko harjoituksen ajan kuskina ja pääsin ajamaan koirakärryllistä Defenderiä monen monituista kilometriä. Saatoin jopa hiukan oppia ymmärtämään peräkärryllä peruuttamisen saloista jotain (painosanalla hiukan). Saipahan ainakin kokemusta tuollaisella normiautoa isommalla vehkeellä kruisailemisesta Itä-Helsingin trafiikissa!
Saavuttiin puolen päivän aikoihin pelipaikalle ja lähdettiin oikeastaan heti ekalle kohteensuojaustehtävälle. Minulla ei ollut lainkaan koiraa mukana harjoituksessa, joten toimin koiranohjaajan suojamiehenä koko viikon. Maanantai-iltana lähdettiin vielä kokonaisen komppanian voimin Vuosaaren satamaan toiselle tehtävälle ja olihan se nyt huikeeta päästä niinkin isoon kokonaisuuteen mukaan tekemään "oikeita" hommia! Tehtävällä tuli koiralle käyttöä ja vaikka huomasi etten ole ennen päässyt kunnolla tekemään näitä hommia ja epävarmuus omaa tekemistäni kohtaan oli suuri, hommasta jäi käteen kuitenkin mahtava fiilis.
Koko viikko hypittiin eri varuskunnista tulleiden sotilaspoliisijoukkueiden mukaan tehtävillä ja koska koirapartioni pysyi aika pitkälti samanlaisena koko harjoituksen, alkoi hommaan oikeasti tulla rutiinia ja itselläni myös varmuutta. Pääsin vielä viimeistä kertaa ampumaan hiukan räkäpäitä ja heittämään "munat turpeeseen". Ja saatiin vielä kerran nauttia hernekeittoa torstaina.. Kertakäyttölautasilta kylmässä autossa hytisten, ei mikään ihan paras elämys!
Päästiin koko viikko yöpymään kasarmilla tuvassa ja se tuntui kyllä todelliselta siunaukselta! Piiitkän päivän jälkeen ei tarvinnut kömpiä kylmään telttaan ja valvoa kipinässä vaan sai nukkua edes sen lyhyen yönsä kunnolla ja pääsi sisävessaan ja hammaspesulle! Telttamajoitus olisi luultavasti hajoittanut meikäläisen lopullisesti.. Onneksi ei enää ikinä!
Perjantaina herätyskello soi klo 4 ja ennen kuutta oltiin jo matkalla kohti tehtävää. Onnistuin kamojani roudatessa autoon ennen aamuviittä jotenkin venäyttämään selkäni ja hetken aikaa tuntui etten pysty enää liikkumaan senttiäkään mihinkään suuntaan. Pelkäsin etten pysty osallistumaan inttiurani viimeiselle tehtävälle. Autoon nouseminen oli täyttä tuskaa ja kännykkään tallentuikin hyvin senhetkistä fiilistä kuvaava selfie:
Luojan kiitos ripeästi naamariin heitetty 1200mg ibuprofeiinia ja kunnon taistelufiilis lievittivät selkäkivun siedettävälle tasolle ja päätin kuitenkin vielä olla osa koirapartiotani. Loppujen lopuksi koko harjoituksen paras hetki oli juurikin se viimeisen päivän viimeinen keissi, jossa tehtiin melkoisen rivakka aidanylitys koiran kanssa ja siitä suoraan maalimies kiinni koiraa käyttäen. Oltiin harjoiteltu ja hiottu sitä aidanylittämistä koirapartiossa jo aiemmin ja siksi tositilanteessa onnistuminen tuntuikin niin mahtavalta.
Lähdettiin ajelemaan takaisin kotikassulle päin perjantaina klo 11 pintaan ja nopean laskutoimituksen perusteella tiesin, että puoli neljältä lomille lähteminen jäisi vain haaveeksi. Satuttiin ajamaan varuskunnan porteista sisään juurikin klo 15:30 ja ohitsemme virtasi sadoittain kurkkusalaattiukkoja lomille lähdössä.. Onneksi radiosta soi juuri samalla hetkellä Antti Tuiskun "peto on irti" ja luukuteltiin sitä siinä ohi ajellessamme. Ei jaksanut edes harmittaa, ripeästi vain koirat tarhoille, autot palautukseen ja kamat kasaan.
Klo 18 lompsittiin Erin kanssa viimeisille lomille (en kai mä sitä maltanut sitten kuitenkaan jättää tarhoille, kun en ollut koko viikkoon päässyt näkemään..). Meikäläisen lomillelähtölookki oli kaikkea muuta kuin freesi! Viikon jälkeen tuntui suihku melko hyvältä ajatukselta, kunhan vain sai ensin tuon koko viikon samalla nutturalla olleen tukkansa selviteltyä :D
Aamulla tuli pötköteltyä Erin kanssa sängyssä jonkin aikaa ennen kuin lähdettiin ulos. Olisin kyllä noussut heti herättyäni siihen perskeleen auringonpaisteeseen, mutta kun ei tuo selkäkipu sitten antanutkaan periksi vaan liian pehmeä sänky koitui melkein kohtalokseni!
Viimeiset lomat, aamuja 4. Apua.
PS. Käykääpä TÄSTÄ lukemassa palvelustoverini haastattelu Pv:n sivuilta! Mahtavaa, kun sotakoiranohjaajat saavat näkyvyyttä!
perjantai 6. maaliskuuta 2015
On aika hiljaa kiittää ja tassuu puristaa, pian meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.
.JPG)
Nämä ovat Erin viimeiset lomat minun mukanani ja pian joudun luopumaan tästä maailman ihanimmasta koirasta.. Kunpa vain voisinkin ottaa tuon hurtan mukaani kotiutuessani, mutta valitettavasti Erillä reservi häämöttää vasta muutaman vuoden päästä. Toivon koko sydämestäni, että Eri saa viimeisille palvelusvuosilleen hyviä ohjaajia, jotka todella rakastavat tuota koiraa. Eri on onneksi todella helppo ja taitava koira, joka tulee toimeen varmasti ihan kenenkä vain kanssa.
.JPG)
Puoli vuotta sitten, kun sain Erin nimikokseni, en olisi koskaan kuvitellut kiintyväni tuohon koiraan näin valtavasti. Meillä ei alussa synkannut yhtään, Eriä ei voinut vähempääkään kiinnostaa olemassaoloni ja neiti vain teki mitä huvitti eikä vahingossakaan kuunnellut sanaakaan minun suustani. Lenkillä käyminen oli ihan kamalaa ja koiran sijaan Eri näytti ihan myyrältä rämpiessään tuhatta ja miljoonaa eteenpäin meikäläisen roikkuessa epätoivoisena perässä käsi lähes irtoamispisteessä. Tuolloin vielä vakuuttelin, ettei minun tätä koira tulee ikävä.
.JPG)
Muutaman kuukauden Eri vähän testaili, mikäs muija häntä on oikeen tullut ohjaamaan. Pikkuhiljaa alkoi yhteinen sävel löytyä ja minä sain vihdoin huomata, ettei nimikkoni ole mikään kuriton taulapää vaan päinvastoin! Eri on todella taitava koira, joka on aina valmis uusiin haasteisiin, jäljestää kuin mestari ja rakastaa patukoita yli kaiken.
.JPG)
Eri on erinomainen koira.
keskiviikko 4. maaliskuuta 2015
Aamut ne vain vähenee - TJ14
Meikä on taas lomilla! Viime viikonloppu kului gineksessä, joten ajattelin että on hyvä käyttää vikat lomapäivät pois ja lähteä jo keskiviikkona Erin kanssa loikoilemaan kotiin. Alkuviikon olin aivan rikkipoikkihajalla viikonlopun lenkitysten (5koiraa/päivä) ja tarhahuoltojen jäljiltä. Käytiin tuon gineskidutuksen lisäksi vielä parin tupalaisen kanssa potkunyrkkeilytreeneissä ja ne kyllä viimeistelivät totaalisen välikuoleman :D Onneksi nyt on 4 päivää tehokasta lepo- ja rentoutumisaikaa edessä, sillä ensi viikko kuluu kokonaisuudessaan harjoituksessa!
Koko skoissa viettämäni ajan odotin, koska pääsen johonkin "kunnon" harjoitukseen (eli isompaan harjoitukseen, jonne lähtee vain osa meistä). Kerta toisensa perään listalta ei ole löytynyt nimeäni ja olin jo luopunut toivosta. Sain kuitenkin viime viikolla kuulla, että pääsen ensi viikolla Helsinkiin harjoitukseen! Niin huikeeta ja samaan aikaan niin hajottavaa :D Minulle ei lähde koiraa mukaan, eli viimeiset hetkeni intissä joudun olemaan erossa Eristä... Se suorastaan vituttaa.
Jännityksellä odotan, mitä ensi viikko tuo tullessaa. On ollut ainakin selkä ja hartiat aivan pirun kipeinä, että aamuja vain minulle tetsarin kanssa :) Kohta pitäisi kai kotiutuakin... Mitä jos ei halua?
Koko skoissa viettämäni ajan odotin, koska pääsen johonkin "kunnon" harjoitukseen (eli isompaan harjoitukseen, jonne lähtee vain osa meistä). Kerta toisensa perään listalta ei ole löytynyt nimeäni ja olin jo luopunut toivosta. Sain kuitenkin viime viikolla kuulla, että pääsen ensi viikolla Helsinkiin harjoitukseen! Niin huikeeta ja samaan aikaan niin hajottavaa :D Minulle ei lähde koiraa mukaan, eli viimeiset hetkeni intissä joudun olemaan erossa Eristä... Se suorastaan vituttaa.
 |
| Viikonloppu oli todellinen Via Dolorosa, hommat veny vapaa-ajalle ja jalat huusivat hoosiannaa |
 |
| Täs mä ja Ulpu, jota kiinostaa ihan kybäl + kokardi vinossa :D |
 |
| Harjoitukseen pakkaaminen on aina yhtä tuskaa! |
 |
| Sotkusta tärkeitä hankintoja :| |
 |
| Eri vähän autto saamaan kaappii teksikuntoon :) |
 |
| Kurssilaukku täynnä kotiin roudattavaa, Erin koirareppu ja kauppakassi.. Oli meinaa kantaminen! |
Jännityksellä odotan, mitä ensi viikko tuo tullessaa. On ollut ainakin selkä ja hartiat aivan pirun kipeinä, että aamuja vain minulle tetsarin kanssa :) Kohta pitäisi kai kotiutuakin... Mitä jos ei halua?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)