Viimeinen skoi-harjoitus

Miehistömme viimeinen yhteinen taisteluharjoitus takana ja alkuperäinen "kaksi yötä leirillä" vaihtuikin yhdeksi yöksi per puoliosastoa. Oma ryhmäni oli siis tuolla leirillä ti-ke. Ylivoimaisesti rennoin harjoitus ikinä: majoituttiin varuskunnan lähellä rakennuksessa, siirryttiin autoilla, kaikki toiminta tapahtui sisätiloissa ja taisteluvarustuksen sijaan meillä oli vain spol-kamat päällä. Harjoituksen aiheena oli voimankäyttö ja sitä päästiinkin tekemään tilanneharjoituksissa sotilaspoliisipartioina sekä koiran kanssa.
Erin kanssa vedettiin aika peruspuruja, kun ei tuo mikään voimankäyttökoira oikein luonteeltaan ole. Sotilaspoliisitilanteissa ilman koiraa sitten pääsinkin oikein tositoimiin. Aikalailla penkin allehan ne tilanteet menivät, mutta opin vuorokaudessa ihan valtavasti asioita ja oikeita tapoja toimia. Harjoitus oli fyysisesti tosi leeben, mutta henkisesti nuo "adrenaliini virtaa ja syke miljoonassa"-voimankäyttötilanteet ovat aika kuluttavia. Kassulle päästyä oli sellainen olo kuin olisi maratoonin juossu..
Aamut alkavat pikkuhiljaa hupenemaan, enää tasan 3 viikkoa tätä hupia jäljellä! Tj21..

Sissitonnikalat tulilla

Posted via Blogaway

Kaikkee sitä pitääkin kokeilla! Myös koirahiihtoa.

Koitan käyttää loput höllit ja köllit pois kuleksimasta, joten tähän väliin tuli anottua torstaista maanantaihin kestävä loma. Kyllähän tuo aina tarpeeseen tulee, varsinkin kun takana on gines ja mooonta kilsaa kävelyä/hiihtoa. En kyllä osaa enää edes lomilla levätä; tänäkin aamuna heräsin seiskan jälkeen, kävin koirien kanssa metsässä ja siskoni kanssa salilla. Ennen inttiin menoa en käynyt _ikinä_ salilla, joten jotain siellä on tapahtunut, kun tämmönen laiskamatokin jaksaa tehdä jotain :D Vedin jopa elämäni ekan leuan tänään! On meinaa habaisa olo :P

Viime viikonlopun gineksessä sain mahtavan tilaisuuden päästä kokeilemaan koiran kanssa hiihtämistä. En millään malttanut olla kokeilematta tuota alkuunsa melko päättömältä kuulostavaa asiaa, vaikka periaatteessahan en vielä osannut edes hiihtää pari viikkoa sitten. Kauhukuvat siitä, kuinka en hallitse vetävää koiraa enkä suksia yhtään ja kaadun rytinällä ojaan, olivat päällimmäisenä mielessä :D Sain kuitenkin kersantiltamme apua lähdössä ja siitähän se sitten alkoi sujumaan: Eri osasi vetää todella hienosti pysähtelemättä ja tekemättä muutakaan typerää ja minä pysyin pystyssä suksillani ja osasin jopa luistella eteenpäin! Vetästiin n. 7km lenkki ja koiramoottorista huolimatta olin kyllä aivan loppu sen jälkeen :D
Tykästyin tuohon hiihtoon niin, että kävin vielä toisenkin kerran viikonloppuna vetämässä sen samaisen lenkin. Ihan loistavaa liikuntaa sekä koiralle että ohjaajalle!

Huomenna käyn hakemassa Erin lomille pariksi päiväksi ja samassa suunnittelin käyväni sen kanssa Niinisalon koiraladulla vierailemassa.
Aamuja jäljellä enää tasan 40 (mikäli olen pysynyt laskuissani).

Viikon aihe: hiihtäminen (tj46)

Oispa jalat!

"Tahtoisin vain sen lumipallon!"

Selfietime :D

Noheva hiihtäjä!

Hätämajoitusteltta..

Tämä blogisovellus näköjäs toimii kännykässäni ja pääsen vihdoin postailemaan tätäkin kautta, jes! Kiinnioloviikonloppu painaa päälle ja lomaTJ näyttäisi olevan 6, koska jo torstaina lomille! Kulunut viikko oli hyvinkin erilainen kuin moni aiempi: eipä tehtykkään koirien kanssa niin paljoa!vaan keskityttiin enemmänkin taistelijan perustaitoihin. Ohjelmassa oli siis tetsausta ja hiihtoa! Tulipahan ainakin sykittyä koko alkuvuoden edestä muutamassa päivässä :D

Maanantaina heitettiin lumipuvut niskaan ekaa kertaa ja sain kauhukseni huomata omani olevan kokoa 60.. palvelustakkinihan on kokoa 44, että hiukan oli isohko lumipuku. Nakattiin vielä tappelukamat niskaan ja lähdettiin kertaamaan taistelijan etenemismuotoja umpihankeen! Oli muuten raskasta puuhaa ja tulipahan taas kiiteltyä luojaa, että sai suorittaa p-kautensa kesällä! Mielummin sata neulasta ja käpyä kämmenessä pystyssä kuin polvenkorkuisessa hangessa etenemistä. Etenkin eteenpäin syöksyminen osoittautui vaikeaksi: aseen piippu dippaili lunta vähän väliä ja voimat olivat loppua jo kolmannella syöksyllä.. onneksi ei kovin kauaa jouduttu sykkimään, vaan päästiin pelaamaan (tuon äskeisen jälkeen hyvin tampatulla kentällä) rötväpalloa eli tutummin hankipalloa! Se oli ihan mahtavaa, etenkin kun tajusi kysees olevan kontaktilaji :D johan alkoi lentelemään ukkoa ja akkaa nurin!

Tiistaina iskettiin ekaa kertaa sukset jalkoihin ja lähdettiin hiihtämään. Omat hiihtokokemukseni ovat vuosien takaa ja muistan vain kuinka kamalaa se oli, suksilla ei päässyt eteenpäin ja sain lopulta itkupotkuraivarin.. tuon muiston ja kaikkien niiden jo intin käyneiden kertomusten perusteella kuumottelin hiihtokoulutusta ihan kympillä. Yllätyin todella, saatuani avaruusfysiikkaan verrattavissa olevat siteet kiinni suksiin, ettei tää ees ollu paha juttu. Suksi luisti minun mielestäni kuin unelma, mono (eli kumisaapas) ei ollut yhtään hassumpi jalkaan ja siteet pysyivät hyvin kiinni yhtö irtoamista lukuunottamatta. Ei sen enempää saatu opetusta itse hiihtämiseen, mutta kyllä kaikki tuntui etiäpäin pääsevän, vaikken ollut edes porukan ainoa jonka hiihto-osaaminen on tasoa 0. Harjoiteltiin moottorikelkan urassa hiihtämistä, ojanylityksiä ja lopuksi vielä kuljettiin takaisin kassulle läpi umpimettän. Tykästyin tuohon touhuun heti!

Keskiviikkona jatkettiin hiihtokoulutusta vetämällä n.7km lenkki ladulla. Kahteen henkeen supistunut ryhmäni veti sopivaa tahtia ja jaksoin hyvin koko matkan, vaikka aluksi epäilin tuupertuvani ennen puolta väliä. Vissiinkin se hiihtäminen todella löytyy suomalaisesta verestä :D

Torstai oli hiihtokoulutuksen pääpäivä, jota olin innolla odottanut koko alkuviikon: herättiin 5:30 etuaamiaiselle ja pikaisten tarhahuoltojen jälkeen lyötiin lankut jalkoihin, reput selkään ja lähdettiin ryhmittäin hiihtosuunnistamaan! Lähtö tapahtui joskus 8:30, ekalta rastilta löytyi maastoruokapussit, jotka mukanamme suuntasimme tokalle rastille lounastamaan. Matka jatkui kolmannen rastin kautta kassulle, jonne saavuimme siinä vähän ennen kolmea. Reitti koostui laduista, teistä ja umpihangesta. Oli ylä- ja alamäkeä, monta kaatumista muttei kertaakaan eksytty! Ryhmäni oli mitä parhain, ollaanhan sentään kaikki lähtösin samasta tuvasta p-kaudelta. Kilometrejä kertyi n.18km, tuon jälkeen oli kyllä aivan naatti olo.

Perjantaina vedettiin koirien kanssa 8km lenkki ja oli ihan mahtava päästää Eriä hiukan vapaaksi matkan varrella sopivissa kohdissa! Tyyppi kirmasi lumipallojen perässä kuin hullu eikä meinannut energialla näkyvän loppua. Käytiin Erin kanssa vielä iltapäivälläkin touhuamassa lumipallojen kanssa, kun ei meikäläisen tarvinnut pahemmin lomille valmistautua :D edessä siis ginesviikonloppu ja vieläpä pidennetty sellainen, koska muut viettävät osastol hölliä maanantaina.. Ensi viikolla pitäisi taas olla hiihtoa ja itse ainakin odotan sitä innolla. Saapi nähdä koska tulee se hirvittävä "sukset on perseestä"-kokemus joka poistaa tämän kaiken innon :D

Aamuja jäljellä 46, voisinko lisätä tuohon ykkösen eteen pliiiis? En halua kotiutua.

Posted via Blogaway

Tj59, still alive!

Yhä hengissä ja edelleenkin intissä parin kuukauden blogihiljaisuudesta huolimatta! Toisaalta on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta taas toisaalta tuntuu että kaikki on vain sitä samaa peruskauraa jatkuvasti eikä ole oikein mitään kirjoiteltavaa..
Olihan tässä välissä kuitenkin joulu, jonka sain suureksi onnekseni viettää kotona lomilla perheen parissa sekä uusivuosi, joka vierähti gineksessä kassulla. Kiinniolosta huolimatta kyseessä oli ehdottomasti paras vuodenvaihde varmaan ikinä (ainakaan niin pitkälle kuin meikäläisen muisti riittää). Sai viettää aikaa ihan huipputyyppien kanssa, varuskuntaravintola tarjosi oikeasti hyvää ruokaa, meininki oli rentoa jopa intin mittakaavalla ja mikä parasta: aamulla sai herätä klo 8 virkeenä, ilman krapulaa tai hirvittäviä "mitä sitä taas tuli tehtyä"-kauhukuvia :D Ja satuinpa olemaan päivystäjänä klo 00-02, elikkä tuli kätevästi toivoteltua kaikille hyvät uudet vuodet ihan ajallaan. UV kassulla oli siis täyttä parhautta. Alunperin hiukan hirvitti palata 12 päivän joululomaltani takaisin porttien sisään, mutta siinähän se meni yllättävän kivuttomasti.
Vuoden vaihtuessa myöskin prikaati, johon kuulun muutti nimensä Tykistöprikaatista Porin prikaatiksi. Aika härdelliähän se aluksi oli, kun yksikkö muuttui ja me koiranohjaajat muutettiin lähemmäs koiratarhoja (mikä oli aivan loistavaa tietenkin!).
Nykyään varuskunnassa haahuileekin jo tuhat uutta alokastakin meidän vanhojen lisäksi. Uusien mosien saapuminen palvelukseen tarkoittanee vissiin sitä, että me ollaan ne ns. kotiutuvat!? En halua kotiutua koskaan!
Perinteiseen tapaan taas läjä sekalaisia kuvia parin kuukauden varrelta:

Eri pääsi myöskin viettämään joululomaa.

Omien koirieni jouluposeeraus.

On ollut vissiin vähän kylmiä kelejä tuolla Nibizalla?

Tj61 ja päivän pokemon.

Uudet joukko-osastotunnukset lomatakkeihin.

Muke muisti meitä uudenvuodenaattona :D

Pakkanen ei oo mun juttuni :S

Eri lomilla ja tuhoontuomittu kalkkunalelu.

Intin oma jumppakeppi (:D) ja uusi ystäväni foamroller.

Eri edustaa

Eri lomilla ja meikäläisen tukkafiasko. Note to self: silkkipaperivärjäys ei lähdekkään pesussa pois...

Eilinen Manicrun-varustukseni. Oli muuten oikein huikee tapahtuma!

Semmossii kuulumisii tällä kertaa! Nyt äkkiä kamat kasaan ja piakkoin kohti varuskuntaa.

Eri pääsi lomilleee!

Tällä viikolla saatiin lupa alkaa ottamaan omia nimikoitamme lomille ja pitihän sitä Eri tuoda heti mukanaan kotiin! Hiukan jännitin, mitä tästäkin mahtaa tulla.. Että onko koira sisäsiisti? Haukkuuko se kerrostalossa yötä päivää ja yrittääköhän se syödä kaikki vastaantulevat koirat? No ei!

Eri otti vissiin heti kotikoiramoodin päälle, kun portista mentiin ulos. Yhtäkään vahinkoa ei ole sisälle tullut (no, käytiin kylläkin jo klo 6 aamulenkillä), muut koirat lenkillä eivät ole ongelma ja Eri tuli oikein hyvin toimeen äitini kääpiöpinserin Elviksenkin kanssa, kun yhdessä käytiin ulkoilemassa. Yönsä neiti nukkui kuin tukki ja muutenkin tää on vaan niin ihana otus! Mikäli nää lomat tosiaankin menee näin hyvin, niin Eri pääsee ehdottomasti useamminkin mukaani vähän virkistymään perusarjesta.

Eihän sitä ihan joka päivä saa lähteä makkarapötkö reisitaskussa ja sotakoira hihnan päässä lomille, joten olihan se ihan pakko käydä vähän kuvailemassa muistoksi. Seisaaltaan, istualtaan, polvelta.. Kaikkee löytyy :D

Saatiin viime viikolla meidän superhienot kurssipuvutkin! Vaikka tästä sai maksaa itsensä kipeeksi (melkeen 100€..), ei harmita yhtään! Tilasin myös kurssilaukun, joka osoittautui todella käteväksi lomarepuksi.

Vuotta vanhempi kuin viime lomilla

Heipähei! Kovasti yritin päivittää viime viikonloppuna gineksessäni tänne vähän kuulumisia, mutta koska Bloggerin mobiilisovellus, en pyrkimyksissäni onnistunut. Kirjoitin neljään kertaan tekstin, jonka sovellus joka kerta vain kadotti.. Hiukkasen turhauttavaa ja lopulta sitten luovutin. Kotikoneelta on niin paljon parempi päivitellä, kunhan vain muistaisi mitä kaikkea on kahdessa viikossa tapahtunutkaan!

Täytin vuosia 5.11, eli viime viikon keskiviikkona. Oli ainakin varsin ikimuistoinen 21v-synttäripäivä: klo 6 etuaamupalan kautta koirien kanssa maastoon koko päiväksi. Päästiin Erin kanssa iltapäivästä vetämään yksi case ja onnistuttiin siinä tosi hyvin. Jäi ainakin hyvä muisto! 

 

Hiukan jäi kyllä toivomisen varaa tuon synttärilounaan suhteen :D Ensi vuonna toivon mukaan jotain hiukan juhlavampaa kuin tämä: 

  

Nibizalle saapui talvi viime viikonloppuna. Olin sopivasti gines, joten pääsin nauttimaan lumisista maisemista oikein urakalla! Luonto oli kyllä todella upea hetken aikaa, kunnes vesisade pilasi senkin. Eri ainakin nautti lumipalloista ihan hulluna, ja käytiin me yksi lumienkelikin tekemässä :P

on se vaan niiiin ihana!

 

Joku talven tonttu

 Tämä viikko kului sairastellessa: on ollut kurkku kipeänä jo melkein viikon ja keuhkoilla tuntuu olevan pyrkimys tulle ulos yskiessä.. Kävin varuskuntasairaalassa sekä tiistaina että keskiviikkona kuulemassa, etten ole tarpeeksi kipeä saadakseni VP:tä.. On se kumma kun ei 21-vuotiaana ihminen muka tiedä omaa oloaan paremmin kuin vastapäätä istuva sairanhoitaja, joka tuskin edes vilkaisi päin. En ihan huvin vuokseni viitsi veksissä rampata ja jos sinne satun eksymään, niin olo on todella sen mukainen etten kykene palvelukseen osallistumaan. Kunpa se sh olisi tuon uskonut, kun lätkäsi minulle yhden VUP:n (vapautus ulkopalveluksesta) ja käski tulle huomenna uudestaan.. Ensi viikolla olisi luvassa leiri ja olisi ollut ihan tosi jees parantua ennen sitä.. Huonolta näyttää näillä näkymin: kurkku on yhäkin kipeänä ja mihinkään fyysiseen en edes uskalla kuvitella kykeneväni.. Mutta "sellaista se joskus on", lainatakseni sairaanhoitajan sanoja.

Alkuviikosta kääntyi aamujunakin! Tänään aamuja näyttäisi olevan jäljellä 123. Loppuun vielä random-otos keskittyneestä tankkaajasta.. :D

Kuvapläjäystä ja kuulumisia

Heipä hei! Se ois tänään TJ136 eli piakkoin kääntyy aamujunakin! Ensi viikonloppuna olen taas gines (miten tuo 4 viikkoa aina meneekin niin äkkiä!?). Toisaalta, mikä sen lepposampaa kuin lenkitellä koiria koko viikonloppu? Ei oo valittamista ;)

Arki rullaa yhäkin tasaiseen tahtiin ja päivät ovat täyttyneet koirien lenkityksistä, tarhahuolloista, tottiksesta,  taistelusta rakennetulla alueella, liikuntakoulutuksesta.. Viime viikolla oli kyllä yksi ihan spesiaalipäivä, kun päästiin sotainvalidien vuosijuhlaan avustamaan ja pitämään narikkaa. Tilaisuus järjestettiin Yyterin kylpylässä ja oli kyllä tosi mahtava päästä kokemaan jotain ihan muuta kuin sitä tavallista kasarmielämää. Saatiin syödä jopa lounas buffetissa ja olihan se nyt miljoona kertaa parempaa safkaa kuin se mihin on tottunut.

Kuluneella viikolla päästiin myös kokeilemaan ekaa kertaa Canicrossia koirien kanssa. Kyseessä on siis koiran kanssa juoksemista niin, että itsellä on juoksuvyö ja koiralla vetovaljaat. Melkoisen vauhdikasta menoa muuten oli! Itse onnistuin tietenkin eksymään ennaltamäärätyltä 5km lenkiltä ja kirmattiin Heko-koiran kanssa läpi vetisen suon.. Viimeistään siinä kohtaa taisin tajuta, ettei tää tainnut ihan olla se reitti, jolla olisi pitänyt olla. Kerran jouduin noukkimaan jalasta irroneen lenkkarinkin sieltä suosta ja toteemaan, että olen aivan totaalisen eksyksissä. Onneksi en ollut ainoa epäonninen ja lopulta meitä oli neljä canicrossaajaa ajautunut harhaan sinne keskelle suota. Ei siinä mitään, kysyttiin hiukan neuvoa ohikulkijalta ja suunnisteltiin takaisin kassulle melkein Kankaanpään keskustan kautta. Viiden kilsan lenkistä tulikin 12km extreme run läpi suon, turpeen, muhjun ja kaupungin.. Koira ainakin vaikutti tyytyväiseltä kunnon lenkkiin! Ohjaaja sen sijaan on edelleenkin, 3 päivää myöhemmin, aivan totaalisen rikki :D

 

 

 

 

 

Siinä ne minun 140e lenkkarit kylpee suossa..

Joskus koiran kanssa kun käppäilee aamulenkillä on vain ihan pakko pysähtyä ihailemaan upeeta luontoa... Ja räpsästä äkkiä pari kuvaa talteen, vaikka eihän nuo näytä läheskään niin hienoilta kuin todellisuudessa :)

Ajatus ei meinaa nyt oikein kulkea, kun on jälleen kerran hiukan kiirus saada kaikki hommat tehtyy ennen paluuta "kotiin". Tässä siis pläjäys instaan päivittämiäni kuvia sekalaisessa järjestyksessä:

Edessä lomat ni johan jaksaa hymyilyttää. Ja huomatkaahan saunasärmätty lättyni ;P

Teinipeili juuri ennen lomillelähtöä.

"Raskaat työt vaatii raskaat huvit" :D

Poriin aukesi torstaina upea uusi kauppakeskus Puuvilla ja sinnehän piti heti päästä käymään! Joku vain meni ja pilasi sovituskoppiselfieni perskule!

Back to bisnes ja sillee.