Papu-harjoitus ohi, tj aika väbä!

Takana suht raskas ja vähäuninen viikko paikallispuolustusharjoituksessa ja kun vihdoinkin pääsen nukkumaan omaan sänkyyn, herään klo 7 lauantaiaamuna siihen, että ulkona paistaa niin kirkkaasti aurinko etten saa enää unta... Kiitos aurinko tästä! Onpahan ainakin aikaa kirjoitella tänne :)

Kulunut viikko vierähti tosiaankin Papu-harjoituksessa Kaartin jääkärirykmentissä Santahaminassa. Tämä on ensimmäinen ja ainoa isompi harjoitus, jolle olen päässyt mukaan ja olen enemmän kuin onnellinen saatuani kokea kaiken tuon, mitä edeltäneet viisi päivää toivat tullessaan! Reissumme alkoi maanantaina klo 4:30 herätyksellä, kamojen roudaamisella autoihin ja pikaisen etuaamiaisen kautta ajomatkalla Niinisalosta kohti pääkaupunkiseutua. Omaa evästä tuli melkosen kiitettävästi pakattua mukaan ja hyvä niin! Ruokahuolto oli vähän niin ja näin, välillä käytiin mukessa, välillä syötiin pakkisafkaa ja toisinaan taas ei ollut mitään ruokaa tarjolla syystä tai toisesta. Nuo energiajuomat olivat kyllä pelastus, kun silmä kourassa piti ajella ympäriinsä eikä oikein ollut varaa nukahdella rattiin! (Älä huoli äiti, ne oli oli sokerittomia!)

Toimin koko harjoituksen ajan kuskina ja pääsin ajamaan koirakärryllistä Defenderiä monen monituista kilometriä. Saatoin jopa hiukan oppia ymmärtämään peräkärryllä peruuttamisen saloista jotain (painosanalla hiukan). Saipahan ainakin kokemusta tuollaisella normiautoa isommalla vehkeellä kruisailemisesta Itä-Helsingin trafiikissa!

Saavuttiin puolen päivän aikoihin pelipaikalle ja lähdettiin oikeastaan heti ekalle kohteensuojaustehtävälle. Minulla ei ollut lainkaan koiraa mukana harjoituksessa, joten toimin koiranohjaajan suojamiehenä koko viikon. Maanantai-iltana lähdettiin vielä kokonaisen komppanian voimin Vuosaaren satamaan toiselle tehtävälle ja olihan se nyt huikeeta päästä niinkin isoon kokonaisuuteen mukaan tekemään "oikeita" hommia! Tehtävällä tuli koiralle käyttöä ja vaikka huomasi etten ole ennen päässyt kunnolla tekemään näitä hommia ja epävarmuus omaa tekemistäni kohtaan oli suuri, hommasta jäi käteen kuitenkin mahtava fiilis.

Koko viikko hypittiin eri varuskunnista tulleiden sotilaspoliisijoukkueiden mukaan tehtävillä ja koska koirapartioni pysyi aika pitkälti samanlaisena koko harjoituksen, alkoi hommaan oikeasti tulla rutiinia ja itselläni myös varmuutta. Pääsin vielä viimeistä kertaa ampumaan hiukan räkäpäitä ja heittämään "munat turpeeseen". Ja saatiin vielä kerran nauttia hernekeittoa torstaina.. Kertakäyttölautasilta kylmässä autossa hytisten, ei mikään ihan paras elämys!

Päästiin koko viikko yöpymään kasarmilla tuvassa ja se tuntui kyllä todelliselta siunaukselta! Piiitkän päivän jälkeen ei tarvinnut kömpiä kylmään telttaan ja valvoa kipinässä vaan sai nukkua edes sen lyhyen yönsä kunnolla ja pääsi sisävessaan ja hammaspesulle! Telttamajoitus olisi luultavasti hajoittanut meikäläisen lopullisesti.. Onneksi ei enää ikinä!

Perjantaina herätyskello soi klo 4 ja ennen kuutta oltiin jo matkalla kohti tehtävää. Onnistuin kamojani roudatessa autoon ennen aamuviittä jotenkin venäyttämään selkäni ja hetken aikaa tuntui etten pysty enää liikkumaan senttiäkään mihinkään suuntaan. Pelkäsin etten pysty osallistumaan inttiurani viimeiselle tehtävälle. Autoon nouseminen oli täyttä tuskaa ja kännykkään tallentuikin hyvin senhetkistä fiilistä kuvaava selfie:

Luojan kiitos ripeästi naamariin heitetty 1200mg ibuprofeiinia ja kunnon taistelufiilis lievittivät selkäkivun siedettävälle tasolle ja päätin kuitenkin vielä olla osa koirapartiotani. Loppujen lopuksi koko harjoituksen paras hetki oli juurikin se viimeisen päivän viimeinen keissi, jossa tehtiin melkoisen rivakka aidanylitys koiran kanssa ja siitä suoraan maalimies kiinni koiraa käyttäen. Oltiin harjoiteltu ja hiottu sitä aidanylittämistä koirapartiossa jo aiemmin ja siksi tositilanteessa onnistuminen tuntuikin niin mahtavalta.

 Lähdettiin ajelemaan takaisin kotikassulle päin perjantaina klo 11 pintaan ja nopean laskutoimituksen perusteella tiesin, että puoli neljältä lomille lähteminen jäisi vain haaveeksi. Satuttiin ajamaan varuskunnan porteista sisään juurikin klo 15:30 ja ohitsemme virtasi sadoittain kurkkusalaattiukkoja lomille lähdössä.. Onneksi radiosta soi juuri samalla hetkellä Antti Tuiskun "peto on irti" ja luukuteltiin sitä siinä ohi ajellessamme. Ei jaksanut edes harmittaa, ripeästi vain koirat tarhoille, autot palautukseen ja kamat kasaan.

Klo 18 lompsittiin Erin kanssa viimeisille lomille (en kai mä sitä maltanut sitten kuitenkaan jättää tarhoille, kun en ollut koko viikkoon päässyt näkemään..). Meikäläisen lomillelähtölookki oli kaikkea muuta kuin freesi! Viikon jälkeen tuntui suihku melko hyvältä ajatukselta, kunhan vain sai ensin tuon koko viikon samalla nutturalla olleen tukkansa selviteltyä :D

 Aamulla tuli pötköteltyä Erin kanssa sängyssä jonkin aikaa ennen kuin lähdettiin ulos. Olisin kyllä noussut heti herättyäni siihen perskeleen auringonpaisteeseen, mutta kun ei tuo selkäkipu sitten antanutkaan periksi vaan liian pehmeä sänky koitui melkein kohtalokseni!

Viimeiset lomat, aamuja 4. Apua.

PS. Käykääpä TÄSTÄ lukemassa palvelustoverini haastattelu Pv:n sivuilta! Mahtavaa, kun sotakoiranohjaajat saavat näkyvyyttä!

On aika hiljaa kiittää ja tassuu puristaa, pian meidät yhteen liittää vain muistojemme maa.

Nämä ovat Erin viimeiset lomat minun mukanani ja pian joudun luopumaan tästä maailman ihanimmasta koirasta.. Kunpa vain voisinkin ottaa tuon hurtan mukaani kotiutuessani, mutta valitettavasti Erillä reservi häämöttää vasta muutaman vuoden päästä. Toivon koko sydämestäni, että Eri saa viimeisille palvelusvuosilleen hyviä ohjaajia, jotka todella rakastavat tuota koiraa. Eri on onneksi todella helppo ja taitava koira, joka tulee toimeen varmasti ihan kenenkä vain kanssa.

Puoli vuotta sitten, kun sain Erin nimikokseni, en olisi koskaan kuvitellut kiintyväni tuohon koiraan näin valtavasti. Meillä ei alussa synkannut yhtään, Eriä ei voinut vähempääkään kiinnostaa olemassaoloni ja neiti vain teki mitä huvitti eikä vahingossakaan kuunnellut sanaakaan minun suustani. Lenkillä käyminen oli ihan kamalaa ja koiran sijaan Eri näytti ihan myyrältä rämpiessään tuhatta ja miljoonaa eteenpäin meikäläisen roikkuessa epätoivoisena perässä käsi lähes irtoamispisteessä. Tuolloin vielä vakuuttelin, ettei minun tätä koira tulee ikävä.

Muutaman kuukauden Eri vähän testaili, mikäs muija häntä on oikeen tullut ohjaamaan. Pikkuhiljaa alkoi yhteinen sävel löytyä ja minä sain vihdoin huomata, ettei nimikkoni ole mikään kuriton taulapää vaan päinvastoin! Eri on todella taitava koira, joka on aina valmis uusiin haasteisiin, jäljestää kuin mestari ja rakastaa patukoita yli kaiken.

Eri on erinomainen koira.

 

Aamut ne vain vähenee - TJ14

Meikä on taas lomilla! Viime viikonloppu kului gineksessä, joten ajattelin että on hyvä käyttää vikat lomapäivät pois ja lähteä jo keskiviikkona Erin kanssa loikoilemaan kotiin. Alkuviikon olin aivan rikkipoikkihajalla viikonlopun lenkitysten (5koiraa/päivä) ja tarhahuoltojen jäljiltä. Käytiin tuon gineskidutuksen lisäksi vielä parin tupalaisen kanssa potkunyrkkeilytreeneissä ja ne kyllä viimeistelivät totaalisen välikuoleman :D Onneksi nyt on 4 päivää tehokasta lepo- ja rentoutumisaikaa edessä, sillä ensi viikko kuluu kokonaisuudessaan harjoituksessa!

Koko skoissa viettämäni ajan odotin, koska pääsen johonkin "kunnon" harjoitukseen (eli isompaan harjoitukseen, jonne lähtee vain osa meistä). Kerta toisensa perään listalta ei ole löytynyt nimeäni ja olin jo luopunut toivosta. Sain kuitenkin viime viikolla kuulla, että pääsen ensi viikolla Helsinkiin harjoitukseen! Niin huikeeta ja samaan aikaan niin hajottavaa :D Minulle ei lähde koiraa mukaan, eli viimeiset hetkeni intissä joudun olemaan erossa Eristä... Se suorastaan vituttaa.

Viikonloppu oli todellinen Via Dolorosa, hommat veny vapaa-ajalle ja jalat huusivat hoosiannaa

Täs mä ja Ulpu, jota kiinostaa ihan kybäl + kokardi vinossa :D

Harjoitukseen pakkaaminen on aina yhtä tuskaa!

Sotkusta tärkeitä hankintoja :|

Eri vähän autto saamaan kaappii teksikuntoon :)

Kurssilaukku täynnä kotiin roudattavaa, Erin koirareppu ja kauppakassi.. Oli meinaa kantaminen!

Jännityksellä odotan, mitä ensi viikko tuo tullessaa. On ollut ainakin selkä ja hartiat aivan pirun kipeinä, että aamuja vain minulle tetsarin kanssa :) Kohta pitäisi kai kotiutuakin... Mitä jos ei halua?

Viimeinen skoi-harjoitus

Miehistömme viimeinen yhteinen taisteluharjoitus takana ja alkuperäinen "kaksi yötä leirillä" vaihtuikin yhdeksi yöksi per puoliosastoa. Oma ryhmäni oli siis tuolla leirillä ti-ke. Ylivoimaisesti rennoin harjoitus ikinä: majoituttiin varuskunnan lähellä rakennuksessa, siirryttiin autoilla, kaikki toiminta tapahtui sisätiloissa ja taisteluvarustuksen sijaan meillä oli vain spol-kamat päällä. Harjoituksen aiheena oli voimankäyttö ja sitä päästiinkin tekemään tilanneharjoituksissa sotilaspoliisipartioina sekä koiran kanssa.
Erin kanssa vedettiin aika peruspuruja, kun ei tuo mikään voimankäyttökoira oikein luonteeltaan ole. Sotilaspoliisitilanteissa ilman koiraa sitten pääsinkin oikein tositoimiin. Aikalailla penkin allehan ne tilanteet menivät, mutta opin vuorokaudessa ihan valtavasti asioita ja oikeita tapoja toimia. Harjoitus oli fyysisesti tosi leeben, mutta henkisesti nuo "adrenaliini virtaa ja syke miljoonassa"-voimankäyttötilanteet ovat aika kuluttavia. Kassulle päästyä oli sellainen olo kuin olisi maratoonin juossu..
Aamut alkavat pikkuhiljaa hupenemaan, enää tasan 3 viikkoa tätä hupia jäljellä! Tj21..

Sissitonnikalat tulilla

Posted via Blogaway

Kaikkee sitä pitääkin kokeilla! Myös koirahiihtoa.

Koitan käyttää loput höllit ja köllit pois kuleksimasta, joten tähän väliin tuli anottua torstaista maanantaihin kestävä loma. Kyllähän tuo aina tarpeeseen tulee, varsinkin kun takana on gines ja mooonta kilsaa kävelyä/hiihtoa. En kyllä osaa enää edes lomilla levätä; tänäkin aamuna heräsin seiskan jälkeen, kävin koirien kanssa metsässä ja siskoni kanssa salilla. Ennen inttiin menoa en käynyt _ikinä_ salilla, joten jotain siellä on tapahtunut, kun tämmönen laiskamatokin jaksaa tehdä jotain :D Vedin jopa elämäni ekan leuan tänään! On meinaa habaisa olo :P

Viime viikonlopun gineksessä sain mahtavan tilaisuuden päästä kokeilemaan koiran kanssa hiihtämistä. En millään malttanut olla kokeilematta tuota alkuunsa melko päättömältä kuulostavaa asiaa, vaikka periaatteessahan en vielä osannut edes hiihtää pari viikkoa sitten. Kauhukuvat siitä, kuinka en hallitse vetävää koiraa enkä suksia yhtään ja kaadun rytinällä ojaan, olivat päällimmäisenä mielessä :D Sain kuitenkin kersantiltamme apua lähdössä ja siitähän se sitten alkoi sujumaan: Eri osasi vetää todella hienosti pysähtelemättä ja tekemättä muutakaan typerää ja minä pysyin pystyssä suksillani ja osasin jopa luistella eteenpäin! Vetästiin n. 7km lenkki ja koiramoottorista huolimatta olin kyllä aivan loppu sen jälkeen :D
Tykästyin tuohon hiihtoon niin, että kävin vielä toisenkin kerran viikonloppuna vetämässä sen samaisen lenkin. Ihan loistavaa liikuntaa sekä koiralle että ohjaajalle!

Huomenna käyn hakemassa Erin lomille pariksi päiväksi ja samassa suunnittelin käyväni sen kanssa Niinisalon koiraladulla vierailemassa.
Aamuja jäljellä enää tasan 40 (mikäli olen pysynyt laskuissani).

Viikon aihe: hiihtäminen (tj46)

Oispa jalat!

"Tahtoisin vain sen lumipallon!"

Selfietime :D

Noheva hiihtäjä!

Hätämajoitusteltta..

Tämä blogisovellus näköjäs toimii kännykässäni ja pääsen vihdoin postailemaan tätäkin kautta, jes! Kiinnioloviikonloppu painaa päälle ja lomaTJ näyttäisi olevan 6, koska jo torstaina lomille! Kulunut viikko oli hyvinkin erilainen kuin moni aiempi: eipä tehtykkään koirien kanssa niin paljoa!vaan keskityttiin enemmänkin taistelijan perustaitoihin. Ohjelmassa oli siis tetsausta ja hiihtoa! Tulipahan ainakin sykittyä koko alkuvuoden edestä muutamassa päivässä :D

Maanantaina heitettiin lumipuvut niskaan ekaa kertaa ja sain kauhukseni huomata omani olevan kokoa 60.. palvelustakkinihan on kokoa 44, että hiukan oli isohko lumipuku. Nakattiin vielä tappelukamat niskaan ja lähdettiin kertaamaan taistelijan etenemismuotoja umpihankeen! Oli muuten raskasta puuhaa ja tulipahan taas kiiteltyä luojaa, että sai suorittaa p-kautensa kesällä! Mielummin sata neulasta ja käpyä kämmenessä pystyssä kuin polvenkorkuisessa hangessa etenemistä. Etenkin eteenpäin syöksyminen osoittautui vaikeaksi: aseen piippu dippaili lunta vähän väliä ja voimat olivat loppua jo kolmannella syöksyllä.. onneksi ei kovin kauaa jouduttu sykkimään, vaan päästiin pelaamaan (tuon äskeisen jälkeen hyvin tampatulla kentällä) rötväpalloa eli tutummin hankipalloa! Se oli ihan mahtavaa, etenkin kun tajusi kysees olevan kontaktilaji :D johan alkoi lentelemään ukkoa ja akkaa nurin!

Tiistaina iskettiin ekaa kertaa sukset jalkoihin ja lähdettiin hiihtämään. Omat hiihtokokemukseni ovat vuosien takaa ja muistan vain kuinka kamalaa se oli, suksilla ei päässyt eteenpäin ja sain lopulta itkupotkuraivarin.. tuon muiston ja kaikkien niiden jo intin käyneiden kertomusten perusteella kuumottelin hiihtokoulutusta ihan kympillä. Yllätyin todella, saatuani avaruusfysiikkaan verrattavissa olevat siteet kiinni suksiin, ettei tää ees ollu paha juttu. Suksi luisti minun mielestäni kuin unelma, mono (eli kumisaapas) ei ollut yhtään hassumpi jalkaan ja siteet pysyivät hyvin kiinni yhtö irtoamista lukuunottamatta. Ei sen enempää saatu opetusta itse hiihtämiseen, mutta kyllä kaikki tuntui etiäpäin pääsevän, vaikken ollut edes porukan ainoa jonka hiihto-osaaminen on tasoa 0. Harjoiteltiin moottorikelkan urassa hiihtämistä, ojanylityksiä ja lopuksi vielä kuljettiin takaisin kassulle läpi umpimettän. Tykästyin tuohon touhuun heti!

Keskiviikkona jatkettiin hiihtokoulutusta vetämällä n.7km lenkki ladulla. Kahteen henkeen supistunut ryhmäni veti sopivaa tahtia ja jaksoin hyvin koko matkan, vaikka aluksi epäilin tuupertuvani ennen puolta väliä. Vissiinkin se hiihtäminen todella löytyy suomalaisesta verestä :D

Torstai oli hiihtokoulutuksen pääpäivä, jota olin innolla odottanut koko alkuviikon: herättiin 5:30 etuaamiaiselle ja pikaisten tarhahuoltojen jälkeen lyötiin lankut jalkoihin, reput selkään ja lähdettiin ryhmittäin hiihtosuunnistamaan! Lähtö tapahtui joskus 8:30, ekalta rastilta löytyi maastoruokapussit, jotka mukanamme suuntasimme tokalle rastille lounastamaan. Matka jatkui kolmannen rastin kautta kassulle, jonne saavuimme siinä vähän ennen kolmea. Reitti koostui laduista, teistä ja umpihangesta. Oli ylä- ja alamäkeä, monta kaatumista muttei kertaakaan eksytty! Ryhmäni oli mitä parhain, ollaanhan sentään kaikki lähtösin samasta tuvasta p-kaudelta. Kilometrejä kertyi n.18km, tuon jälkeen oli kyllä aivan naatti olo.

Perjantaina vedettiin koirien kanssa 8km lenkki ja oli ihan mahtava päästää Eriä hiukan vapaaksi matkan varrella sopivissa kohdissa! Tyyppi kirmasi lumipallojen perässä kuin hullu eikä meinannut energialla näkyvän loppua. Käytiin Erin kanssa vielä iltapäivälläkin touhuamassa lumipallojen kanssa, kun ei meikäläisen tarvinnut pahemmin lomille valmistautua :D edessä siis ginesviikonloppu ja vieläpä pidennetty sellainen, koska muut viettävät osastol hölliä maanantaina.. Ensi viikolla pitäisi taas olla hiihtoa ja itse ainakin odotan sitä innolla. Saapi nähdä koska tulee se hirvittävä "sukset on perseestä"-kokemus joka poistaa tämän kaiken innon :D

Aamuja jäljellä 46, voisinko lisätä tuohon ykkösen eteen pliiiis? En halua kotiutua.

Posted via Blogaway

Tj59, still alive!

Yhä hengissä ja edelleenkin intissä parin kuukauden blogihiljaisuudesta huolimatta! Toisaalta on tapahtunut vaikka ja mitä, mutta taas toisaalta tuntuu että kaikki on vain sitä samaa peruskauraa jatkuvasti eikä ole oikein mitään kirjoiteltavaa..
Olihan tässä välissä kuitenkin joulu, jonka sain suureksi onnekseni viettää kotona lomilla perheen parissa sekä uusivuosi, joka vierähti gineksessä kassulla. Kiinniolosta huolimatta kyseessä oli ehdottomasti paras vuodenvaihde varmaan ikinä (ainakaan niin pitkälle kuin meikäläisen muisti riittää). Sai viettää aikaa ihan huipputyyppien kanssa, varuskuntaravintola tarjosi oikeasti hyvää ruokaa, meininki oli rentoa jopa intin mittakaavalla ja mikä parasta: aamulla sai herätä klo 8 virkeenä, ilman krapulaa tai hirvittäviä "mitä sitä taas tuli tehtyä"-kauhukuvia :D Ja satuinpa olemaan päivystäjänä klo 00-02, elikkä tuli kätevästi toivoteltua kaikille hyvät uudet vuodet ihan ajallaan. UV kassulla oli siis täyttä parhautta. Alunperin hiukan hirvitti palata 12 päivän joululomaltani takaisin porttien sisään, mutta siinähän se meni yllättävän kivuttomasti.
Vuoden vaihtuessa myöskin prikaati, johon kuulun muutti nimensä Tykistöprikaatista Porin prikaatiksi. Aika härdelliähän se aluksi oli, kun yksikkö muuttui ja me koiranohjaajat muutettiin lähemmäs koiratarhoja (mikä oli aivan loistavaa tietenkin!).
Nykyään varuskunnassa haahuileekin jo tuhat uutta alokastakin meidän vanhojen lisäksi. Uusien mosien saapuminen palvelukseen tarkoittanee vissiin sitä, että me ollaan ne ns. kotiutuvat!? En halua kotiutua koskaan!
Perinteiseen tapaan taas läjä sekalaisia kuvia parin kuukauden varrelta:

Eri pääsi myöskin viettämään joululomaa.

Omien koirieni jouluposeeraus.

On ollut vissiin vähän kylmiä kelejä tuolla Nibizalla?

Tj61 ja päivän pokemon.

Uudet joukko-osastotunnukset lomatakkeihin.

Muke muisti meitä uudenvuodenaattona :D

Pakkanen ei oo mun juttuni :S

Eri lomilla ja tuhoontuomittu kalkkunalelu.

Intin oma jumppakeppi (:D) ja uusi ystäväni foamroller.

Eri edustaa

Eri lomilla ja meikäläisen tukkafiasko. Note to self: silkkipaperivärjäys ei lähdekkään pesussa pois...

Eilinen Manicrun-varustukseni. Oli muuten oikein huikee tapahtuma!

Semmossii kuulumisii tällä kertaa! Nyt äkkiä kamat kasaan ja piakkoin kohti varuskuntaa.